sunnuntai 4. joulukuuta 2022

Joulu ideat 2

 

Joulu ideoita 2

 


Noniin, nyt on virallisesti joulukuu alkanut, ja tontut ovat kiireisempiä näin alkukuusta. Tontut ovat vierailleet meillä muutamana päivänä ennen joulukuuta. Toisessa kirjeessä kerrottiin musiikin salaisuus. Lapsen ihmetys viestien sisältöön on ollut mielenkiintoinen. Hän hämmentyy joka kerta hetkeksi, hän näkee joka kerta enemmän itsestään. Hän ajattelee, mutta ei tiedä miten hän saa ajatukset sanoiksi. Sanat teoiksi.

Viesteissä kannustetaan kokeilemaan, sekä seuraamaan tunteita.

Viimeisimmässä puhutaan Pikku-tontusta, jota pidetään ilkeänä, vain koska on rehellinen. Tämä viittaus voi kuulostaa ulkopuoliselle siltä että lasta pelotellaan, vaikka todellisuudessa lasta kannustetaan jatkamaan rehellistä polkuaan, vaikka kivet välillä osuvatkin jalkapohjaan. 

Paras versio itsestäsi.

Tontut ovat liikkuneet omassa tilassaan, siivonneet ja sotkeneet. Saavat pipareita, ja sipsejä, joskus maitoakin. Samalla kun he saavat, odottaa välillä yllätys postiluukun edessä. Lapsi saa tästä ”palkkion”, koska oli antelias, ja kiltti.

Kirjeisiin olen laittanut tarinoita tontuista: Se auttaa lasta muodostamaan kuvan, jostakin, mutta voit vaikuttaa mistä. Tätä ei saa käyttää lapsen manipulaatioon. Mutta voit auttaa inspiroimaan häntä. samalla annat iloa, rauhaa ja onnellisuutta.



Löysin sivuston, josta saa tonttufaktaa, ja muinaishistorian jäänteitä. Tätä sivustoa voi käyttää kertomalla tontuista. Tarinoissa on voimaa, ja antaa toivon että tonttuja on olemassa. https://www.tunturisusi.com/joulu/tontut.htm 

Mitä tulee koristeluihin, ne voi nyt aloittaa. Jouluradio netistä soimaan, ja vaihtele eri musiikkityylejä, niin et kyllästy ennen joulua. 

Myös nyt on hyvä aika alkaa suunnittelemaan mitä joulupäivänä haluaa syödä. Mikä tuo ilon kaikille? Ajatuksella ja sydämellä tämä joulu.

Jouluun on hyvä valmistautua, koska rauhan saa tekemällä muutoksia itsessään. Ei ostamalla sitä kaupasta. Perhe yhdessä ja onnellisena on paras joululahja kaikille. 

Meillä joulun järjestely aloitetaan poistamalla stressi, ennen uuden vuoden vaihdetta. Asioilla on tapana selvitä, ja ajan kanssa saa muutoksen haluamaansa suuntaan. Jouluna voi vaihtaa ideoita perheen kanssa, ja kuunnella oikeita ajatuksia ja tunteita. Kunhan jättää negatiivisuuden pois ja antaa mahdollisuuden uuden oppimiseen. 

torstai 24. marraskuuta 2022

Joulu ideoita 1

 

JOULUSTA OPPEIHIN

 



Kaikki me tiedämme kuinka kiireinen, ja stressin ympäröivä kuukausi on starttaamassa. Odotukset, lahjat, ruoka, sisustus, joulusiivous jne. Mutta siitä voi tehdä myös hauskaa.

Viime vuonna järjestin lapselleni yllätyksellisen kuukauden. Tontut lähettivät kirjeitä, ja lapsi odotti innolla, koska niitä tulisi lisää. Lapsilla yleensä ovat lahjat prioriteetti yksi jouluna. Ja tästä syystä kaverien hankinnat, ja mielipiteet ovat lapsille tärkeitä.

Tänä vuonna piilotin jo lelulehden, ja pyysin lastani miettimään tarkkaan mitä toivoo joulupukilta. Hänellä on vaikeus tehdä toivelistaa, koska hänen sanojensa mukaan hänellä on jo kaikkea. Joten hän päätti pyytää kaverinsa apua. Ajatus oli loistava, mutta toiveet ei ollut hänen, vaan hänen kaverinsa. Tästä syystä tonttu lähetti hänelle kirjeen ja toivelistan.

 

Valkoiseen kohtaan tulee nimi. 

Lapsen mielikuvitus on ihmeellinen, ja se antaa paljon voimaa lapselle oppia uutta. Joten tästä syystä yhdistän joulun oppeihin. Tänä vuonna lapseni pääsee opettelemaan omien tunteiden, ajatusten ja mielikuvituksen ulosantia. Hän pääsee kirjoittamaan, lukemaan sekä askartelemaan. Hän voi kehittyä omaan tahtiinsa, mutta saa vain lisävoimaa pienestä jännityksestä, ja mielikuvituksen luomasta illuusiosta.

Ajattelin päivittää blogiini vinkkejä, siitä mihin tätä joulun ihmeellistä aikaa vai kenties taikaa, voi käyttää hyödyksi lapsen tai miksei työkaverin kehittämiseen ihmisenä. Pieniä tehtäviä, aiheita, ajatuksia. Tai vain tapa päästä itse takaisin omaan mielikuvituksen lähteelle.

Miten tämä toimii?

1.       Vain mielikuvitus on rajana. Voit tehdä ”tonttupostin” esimerkiksi laittamalla pienen laatikon seinän viereen, johon ilmestyy kirjeitä silloin tällöin. Varmista että tekstiä ei voi tunnistaa käsialaksesi. Paperin valitseminen on myös hyvin tärkeää.

2.       Kirjoita, kuin tonttu. Ole ystävällinen, mutta älä päälle käyvä. Kerro terveisiä tontuilta. Esim. Hirsi-tonttu, Keksi-tonttu, Kura-tonttu, Pipari-tonttu jne. On myös hyvä muistaa, että jos yksi ja sama tonttu lähettää kirjeitä, se saa illuusion rakoilemaan. Välillä tontut voivat lähettää aikaisemmalta tontulta terveisiä omassa kirjeessään.

3.       Jos haluaa antaa vielä lisää mielikuvitukselle ruokaa, järjestä tontulle oma tila, mistä voi liikkua kodin ja Korvatunturin välillä. Siinä on tekemistä sinulle, ja lapselle, tai vain silmän iloa joulun odotukseen. Näin mm. lapsi osaa arvostaa itsetehtyä, ja haluaa varmasti myös itse tehdä jotain. Kädentaidot kehittyvät.

4.       Mieti mitä kirjoitat, miksi, ja miten voit kohdentaa sen juuri kirjeen saajalle.  

Ensimmäinen kirje sisältää tärkeitä kysymyksiä. Henkilökohtaisia. Mikä sen parasta: läjä kysymyksiä, mutta vastauksen tietää vain lukija itse.  Samalla hänen pitää kysyä itse itseltään, mitä hänelle kuuluu, ja miksi toivoo juuri kirjoittamiaan lahjoja.

Niin kuin laulu sanoo ”Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta, joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.” 

Hauskaa ja rentouttavaa joulun odotusta! 

tiistai 8. marraskuuta 2022

Yhteiskunnallinen kaaos

Yhteiskunnallinen kaaos

 

Nyt kun lukee uutisia, ei voi olla huomaamatta pelkoa. Olen miettinyt mistä uskaltaisin, ja haluaisin kirjoittaa. Monia aiheita, ja monia mielipiteitä. Kirjoittamisen hienous on juuri siinä, että saamme kertoa sanoilla ajatuksemme, mutta silti sitä yritetään sensuroida, miksi? Sanan vapaus on kuitenkin vielä oikeus, kunhan ei herjaa, tai loukkaa toisia. Kansan kiihottamisesta puhumattakaan. Mielipide, joka saa jopa ihmiset tappamaan, ja vahingoittamaan toisia, miksi? Ajatteleminen ei nykyään ole muodissa, miksi? Monta kysymystä, joihin vastauksen saaminen on pitkällä kaarella hyvin vaikea saada.

Ulkopuolinen paine

Ihmiset ajattelevat paljon sitä, miten toiset suhtautuvat, ajattelevat, tai arvostelevat heitä. Juuri tiktokin syövereissä näin videon siitä, kuinka eräs ihminen sanoi sen viittavan traumaan, jolloin ei kokenut turvallisuuden tunnetta kotona.

Mitä jos asia ei ole niin yksinkertainen. Jos maailman tilanne on epävakaa, ja saa aikuiset pelkäämään toisiaan, miten lapsi voisi tuntea olon turvalliseksi? Koulussa lapsille laitetaan korkeat tavoitteet, ja pahimmassa tapauksessa lapsi hukutetaan kotiläksyihin, ja velvollisuuksiin. Missä kohtaa lapsi saa vain olla lapsi? Lomalla? Ehei, koulu pitää huolen siitä, että lapsi tekee jopa lomalla läksyjä, ettei vaan hetkeksikään saa hengähtää. Lapsista huomaa herkemmin ulkopuolisen paineen luoman kireyden ja ahdistuneisuuden. Kaverit koulussa kilpailevat kenellä on eniten rahaa, tai söpöin lemmikki. Arvostelu on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus.  Mistä kummasta lapset olisivat tämän oppineet?

 

”Meidän äiti tekee parempaa ruokaa kuin teidän äiti.” Kuka muistaa tämän?

 

Me haluamme varmasti kaikki tehdä maailmasta paremman. Onnellisemman. Mutta miten siinä onnistutaan, jos me, jotka näytämme esimerkkiä tuleville sukupolville, emme näytä esimerkkiä? Meidän pitäisi luoda turvallinen ympäristö, meidän pitäisi kunnioittaa toisia, meidän pitäisi puuttua tähän stressaavaan ilmapiiriin, mutta miten?

Kun lukee mm. kouluun ja opiskeluun liittyviä tutkimuksia, on oppiminen ja älykkyys laskenut hurjaa vauhtia. Moni kertoo kuinka nykyajan lapset ovat fiksumpia kuin tämän hetken aikuiset, ja se voi hyvinkin pitää tietyissä asioissa paikkaansa. Mutta emme saa unohtaa, että nykyiset aikuiset ovat nähneet kolikon kaksi puolta. Nuoriso, ja lapset näkevät vain tämän hetken. Sotaa, kurjuutta, masennusta, stressiä, kiirettä, työttömyyttä. Monia negatiivisia asioita, liian läheltä.  He näkevät aikuisten pelon, ja heijastavat sitä. Emme voi suojella lapsia pahalta, mutta voimme helpottaa heidän oloaan rakkaudella, kuuntelemalla, ja opettamalla heille parempaa huomista. Mutta se ei riitä. Emme voi ulkopuolista painetta poistaa, voimme vain helpottaa.

Kilpailut

Kilpailuhenkisyys, ja sen vaikutus ihmisten käytökseen. Kilpailut, joissa palkintona on kunnia, rahaa, tai hyvä titteli. Ihmiset kilpailevat kaikessa. Normaali kilpaileminen olisi hyvässä hengessä, jossa kaikki olisivat voittajia, mutta ikävä kyllä nykyään se ei mene niin. Kilpailutetaan sähkö, tai miten olisi maailmanmestari jalkapallossa, jääkiekossa tai yleisurheilussa. Mielipide siitä ketä kannattaa, ja kuka on paras, ja kenen joukkue voitti.  Jalkapallo peleissä katsomossa tapellaan, ja solvataan vastapuolueen kannattajia. Töissä kilpaillaan, kuka on paras myyjä, tai kuukauden työntekijä. Paska maku siitäkin tulee suuhun väkisin, jos et ollutkaan yhtiölle se hyödyllisin. Vanhemmat kilpailevat kenen lapsi on kaunein, fiksuin tai menestynein. Vaaleissa kilpaillaan ja mitataan, kuka on kansan suosiossa, kenellä on tarpeeksi/eniten varallisuutta mainostaa itseään, ja kuka on eniten kansan puolella. Jatkuva kilpailuhenkisyys ja kilpailu erottaa ihmiset. Listaan pitää myös lisätä covid-19 rokotukset ja passi. Kuka oli kunnon kansalainen ja otti piikit käteen, miten erotettiin rokotetut, ja rokottamattomat ja näin ollen saatiin kilpailu asetelma jo niin, kuka pääsi perjantai iltana baariin, ja kuka ei. Myös valinnan vapaus rikottiin räikeästi viruksen kautta.  Mitä tulee koulun stipendeihin, tai hymypatsaisiin. Tarkoitus on saada lapset motivoitumaan hyvään käytökseen, ja oppimiseen. Silloin ne, jotka eivät saa palkintoa omasta panostuksestaan, jäävät vähemmälle huomiolle. Aina jää jollekin paha mieli.

Mainitsin kirjoittamisesta alussa, ja tämä herättää myös tunteita mm koulumaailmassa. Lapset osaavat koko ajan vähemmän kirjoittaa vain kynällä ja paperilla. Kaunokirjallisuus on historiaa. Suomen kieltä muutetaan, ja se nykyaikaistuu koko ajan, murteet ovat yhtä sekasotkua, ja kommunikointi vaikeutuu. Mitä me voimme tehdä asialle? Emme voi pakottaa kaikkia pitämään kiinni kauniista kielestämme, jos päätös ei ole yhteinen. Me olemme niitä, jotka opettavat jälkipolvelle sen kauneuden. Me teemme lapsille perinnön, mutta minkälaisen?

Minä en voi sanoa mikä on oikein tai väärin, mutta kultainen keskitie on vaikea saavuttaa, jos tuhoamme kaiken sen mitä sen eteen olemme tehneet. Olkaamme paras kuva itsestämme, jätetään pahuus elämästä pois, ja täytetään hyvyydellä. Ehkä niin saamme maailmasta paremman paikan.  

Tämän kertainen ajatushautomon tuotos on sekava, ei siksi ettenkö voisi kirjoittaa yhdestä asiasta, vaan siksi että liian moni asia liittyy toisiinsa, ja on joskus kiva vain kirjoittaa ja tuoda ajatuksiaan julki, vaikka sitten sekavasti tanssahdellen.


maanantai 3. lokakuuta 2022

Vanhemmuus pähkinän kuoressa


 

Vanhemmuus pähkinän kuoressa

 

Helppo aihe, vanhemmuus. Miltä tuntuu olla vanhempi, ja mitä se pitää sisällään? Siihen voisin antaa oman näkökantani tänään.

Vanhemmuus on yksilöllistä. Jokainen kanavoi oman tietämyksensä siihen, miten asioiden pitäisi olla, ja miten ristiriitaisissa tilanteissa pitää toimia. Mutta vanhemmuus on muutakin kuin käskyjä, ja hallintoa. Se on oma ristimatkansa. Kun minusta tuli äiti, en olisi voinut kuvitella upeampaa asiaa. Pääsisin antamaan seuraavat 18 vuotta opetusta jälkeläiselleni, jotta hän pärjää tässä helvetillisessä oravan pyörässä.

Kaikki alkoi jo odotusaikana. Säännöt. Mitä saat syödä, mitä et. Lista asioista, joita ei saanut syödä oli todella pitkä. Alkuun minua pelotti, voinko muistaa kaiken. Sen jälkeen tuli tulevaisuuden suunnittelu. Piti tietää mitä puen lapselleni, jottei hän näytä erilaiselta kuin muut. Tarvikkeet, joita tarvitsen lapsen syntyessä, ja kehittyessä. Ympäristö, minkälainen ympäristö olisi paras kasvualusta? Vanhat opit, hitti vai huti? Kysymyksiä oli monia, ja vain minä tiesin vastauksen.

 Kun lapsi syntyi, hänestä tuli legenda. (Tämä on siis minun antama lempinimi.) Ja siitä se oravanpyörä sai alkunsa. Ei kaunis tarinan alku, mutta lopussahan se kiitos vasta seisoo.

Nyt on kulunut 8 vuotta siitä, kun otin tehtäväni vastaan. Ja jokainen viikko tuo minulle uuden näkökannan siihen mitä minulta vaaditaan, ja miten halutaan, että toimin.

Useasti kuulen muilta vanhemmilta, kuinka väsyttävää on olla 24/7 läsnä. Ja kyllä se on vuorokauden ympäri, 7 kertaa viikossa, ympäri vuoden. Jos sinne mahtuu 52:ssa viikossa muutama vapaa päivä, se pitää olla tarkkaan mietitty.

·         Yhteiskunta pakotteet

·         Käyttäytyminen

·         Säännöt

·         Aika, ja sen riittämättömyys

·         Raha

·         Tunne-elämä

·         Ruoka-ajat, Ruoka

·         Päivä rytmi

·         Trendit

·         Kulttuuri

·         Perintö

·         Perinteet

·         Hyvinvointi

·         Työ

·         Suhteet

Lista on loputon mitä pitää muistaa, ollessasi huoltaja. Olet vastuussa nyt myös toisen ihmisen asioista. Ja tämä yleensä unohtuu monilta. Monet myös vertaavat lemmikkejä lapsiin. Heissä on paljon samoja yhtäläisyyksiä, mutta lapsi voi sanoa ajatuksensa ääneen, toisin kuin lemmikki.

Lapsen rakentaessa omaa identiteettiään, vanhemman pitää olla tukena, ja ohjurina. Monet nykyajan vanhemmista muistaa omasta lapsuudestaan, kuinka oman identiteetin etsintä oli vaikeaa, vain koska elettiin sekasorron aikaa. Se sama aika on edelleen, mutta eri tavalla varjostuneena. Itse syyllistyn miettimään toisinaan sitä, että ennen oli jotkut asiat paremmin. Nykyajan lapsen stressi taso hipoo korkealla, ja painetta kasvatetaan lisää. Miksi?

Jos lapsen stressi taso kasvaa hurjaa vauhtia jo alakoulu ikäisellä, miten vanhemman stressi vähentyisi? Ulkopuolisten aiheuttama painostus voi johtaa myös siihen, että vanhemmat palavat loppuun nopeammin kuin ennen. Koulu vaatii vanhemmilta tarkkaa syyniä lapsen opiskeluista, ihan niin kuin se olisi vanhempien vika, että lapsi on jatkuvasti väsynyt, ja yli stressaantunut, ja tästä syystä koulussakin voi tökkiä?

 Eikö riitä, että vanhempi myös huolehtii vastapainoisesti siitä, että lapsi pääsee harrastukseen, jossa saa olla edes hetken lapsi? Mutta sitten päästään siihen, että lapsi ei voi harrastaa mitään, jos aikuinen perheenjäsen ei käy töissä. Työ vie päivästä useamman tunnin, siihen vielä miinuksena työmatkat, ruuan laitto, läksyjen tarkastaminen, auttaminen niissä, talouden hoito, ja joskus pitää myös muistaa itsensä ja riittävä levon saanti. Mutta jo perus arjen pyörteessä patterit voivat olla vähissä. Kellotettua menoa jatkuvasti. Pitäisi keretä näkemään sukulaisia, ja joskus jopa omia kavereita. Jatkuva kiire ja stressi. Tähän on tultu.

Elämä on valintoja täynnä, sanotaan. Ja tämä pitää paikkansa. Sinun pitää valita. Mikä on paras maito? Jos on allergioita, mitä valitset? Punainen, sininen, vai sittenkin neutraali? Asiaton, vai asiallinen? Monia valintoja. Monia ratkaisuja. Joskus jopa vaikeita: Kunhan perheellä on kaikki hyvin. Kunhan kukaan ei vihaa. Kunhan kukaan ei vertaile. Kunhan kaikki olisivat kilttejä. Kunhan vain he ymmärtäisivät…

Vanhemmuus on jatkuvaa kehittymistä, stressiä, ja rakkautta. Kaiken se kestää. Kaiken se kantaa.

Se miten saat ajan riittämään kaikkeen, on jokaisen perheen oma tapa toimia. Toisilla on enemmän aikaa lapsille, kun taas toisilla vanhemmat ottavat torkkuja päivisin. Lapsi tottuu siihen, mikä on normaalia. Mutta lapsi tarvitsee oikeat ohjeet malliin, minkä hän omaksuu. Vanhemmat ovat siis myös esimerkkejä valinnoillaan, ja teoillaan. Ja tästä syntyy vastuu, mikä muuttaa omia tarpeita.

Työlästä, eikö?

Vanhemmuus tarvitsee ajatuksia, suunnittelua, keskittymistä, erilaisia taitoja, mukautuvuutta ja monia muita asioita. Mutta se mitä siitä syntyy, on palkitsevaa. Luottamus. Rakkaus. Yhtenäisyys. Kun yrität parhaasi, ja teet oikeat ratkaisut oman lapsesi kanssa, saat sen tuplana takaisin.

 

Jokainen kulkee oman polkunsa, voimme olla katulamppu tien vieressä, mutta emme voi rakentaa tietä valmiiksi.” -JH

 


Matkaa on vielä paljon edessä, mutta onneksi aika on minun puolellani. Mukavaa syksyä!

sunnuntai 25. syyskuuta 2022

Erilainen ihminen

 

Erilainen ihminen

 

Ihmisiä on monenlaisia, ja jokainen eroavat toisistaan. Monet vertailevat toisiaan, ja se on mielestäni surullista. Monet vertaavat ihonväriä, kulttuuria, tai fyysisiä ominaisuuksia. Mutta erilaisuus ei ole vain kuori. Erilaisuus on rikkaus, ja siitä on hyvä pitää kiinni.

Kun kävelet kadulla, voit törmätä ihmiseen, kenellä on samanlainen reppu, takki tai kengät, kuin sinulla on. Silti se ei tarkoita, että olisitte samanlaiset. Repun sisältö voi olla täysin erilainen, mitä sinulla olisi repussa. Takin taskussa voi olla täysin eri asioita kuin sinulla on. Kengät tuntuvat toisen jalassa täysin erilaiselta kuin sinulla.

Kun kaksi ihmistä tapaavat toisensa ensimmäisen kerran, vaihdetaan yleensä perustiedot esim. Nimi, työ, ja paikkakunta. Ajan kanssa vaihtuvat harrastukset, mielenkiinnon kohteet, ja elämän tarina.  Joskus matka käy lyhyeksi, ja toisinaan se voi olla elämän kestävä. Monet asiat vaikuttavat siihen.  

Tärkeää on vain muistaa, että et voi verrata ihmisiä toisiinsa. Monet tekevät plus ja miinus listaa ihmisistä, joissa erottelee hyvät ja huonot puolet. Toki listaus on hyvä tapa erottaa, onko kyseinen ihminen juuri sinun elämääsi soveltuva. Mutta jos aloitat vertaamaan ihmisiä, olet eksyksissä itsesi kanssa useimmiten. Ihmisten erilaisuus yleensä erottuvat heidän tavastaan ajatella, muistaa tai käyttäytyä. Mutta jos et tiedä heidän tarinaansa, et voi lokeroida ihmistä. Lokerointi on muodostanut omat kuppikunnat, ja se on ikävä huomata kuinka ihmiset joutuvat toisistaan kauemmaksi tästä syystä.

Kun toinen ajattelee täysin eri lailla mitä sinä ajattelet, et yleensä anna mahdollisuutta toisen kertoa omaa kantaansa asiaan. Keskustelua ei haluta synnyttää, vain siksi että nykyään puhutaan ”punaisesta lipusta”. Sillä erotellaan ihmiset, joilla on erilaisia käytöstapoja. Mutta miten punaisen lipun leimaava ihminen voisi korjata oman käytöksensä, jos kukaan ei opeta hänelle, miten kuuluisi käyttäytyä, tai ajatella eri tavalla?

Jokaisella on tarina kerrottavanaan.

Ihmisten tapa sitoa asioita toisiin, on erilainen. Tämä on otettu myös huomioon lakia tehdessä. Esimerkiksi voisimme ottaa: Teräaseen kantaminen. Toinen ajattelee, että se on itsepuolustusta varten, toinen ajattelee, että se on hyödyllinen työväline. Esim. tarvitsee sitä nuotion tekemiseen, tai puun veistämiseen.  Mutta kumpikaan näistä ei saa kantaa teräasetta kaupassa, tai yleisissä tiloissa. Ajatukset ovat erilaisia. Toiset ajattelevat sen olevan uhka, kun toiset pitää sitä hyödyllisenä.

Ihmisen tapa toimia eri tavalla on myös merkki siitä, miten erilaisia olemme. Toinen laittaa leivän päälle ensiksi lihaleikkeen, kun toinen laittaa juuston. Minä olen niitä ihmisiä, jotka laittavat levitteen ensimmäiseksi.

Tiesitkö että ihminen tutustuu yleensä sellaisiin ihmisiin, joilta haluaa oppia jotain? Se vaatii myös molempien halua oppia toisistaan, jotta se olisi vastavuoroista. Ymmärtäisit toisen tavan opettaa.

Ymmärtäminen, miten hieno sana. Miten ymmärrystä käytetään hyväkseen, miten sen voi käsittää eri tavalla? Ymmärrätkö oman erilaisuutesi?

Jotkut sanovat, että yhteiskunta vaikuttaa siihen, miten ihminen ymmärtää erilaisuutta. Erilaisuus on nykyään hitti. Mutta miksi? Eikö sen pitäisi olla jokaiselle päivänselvä asia, että olemme kaikki erilaisia?

Me pystymme jokainen kanavoittamaan oman erilaisuutemme. mm. jos sinulla on parempi kuulo, kanavoit tekemisesi niin että siitä on hyötyä sinulle. Toiset harrastavat musiikkia, kun taas toinen on kuuloon erikoistunut tutkija. Molemmissa voit käyttää tarkempaa aistiasi.  

Aina voi oppia uutta, sanotaan. Olisiko nyt aika vain hyväksyä erilaisuutemme? Saisin tästä tekstistä huomattavasti pidemmän, kokoamalla tuhansia esimerkkejä. Tunteiden vaikutus erilaisuuteen? Ajatusten vaikutus erilaisuuteemme. Muistin vaikutus erilaisuuteemme. Aistien vaikutus erilaisuuteemme. Yhteiskunnan vaikutus erilaisuutemme peittelemiseen/tukemiseen. Minusta olisi hienoa kuulla ihmisten ajatuksia erilaisuudesta. Miksi erilaisuus on monien vaikea hyväksyä? Minusta on upeaa, että meitä on erilaisia ihmisiä, jotta voimme kaikki oppia toisistamme jotain. ”Kun opetat, muista opetella itse myös.” 


Aiheeseen liittyvä hyvä kipale: https://www.youtube.com/watch?v=ouZAAlcFGqE

lauantai 3. syyskuuta 2022

Siivet Kirjeelle

 Siivet Kirjeelle

Ajatuksia ideasta, joka odottaa toteuttajaansa, ja loppuun asti suunnittelua. Ehkä egoni sai kolauksen, tai yllätyin ihmisten negatiivisistä ajatuksista, mutta samalla törmäsin mielenkiintoon: Miten? Mitä tarkoitan? Miten se toimii? Mikä on todellinen syy idealle?

Mainoksen suunnittelua. 1. luonnos.


Tein kyselyn, ja sain vittuilua osakseni. Tämä kyllä harmitti, joten poistin kyselyn, ja annoin asian olla. Kirjoitin SELKOKIELELLÄ. En suinkaan KIRJAKIELELLÄ. "Kukaan" ei kirjoita tunteitaan yleensä kirjakielellä. Koska silloin tunne ei pääse välttämättä välittymään lukijalle. Toki sanan käänteet, ja rikas sanavarasto voivat helpottaa tehtävässä huomattavasti. 

Ideani lähti kirjeestä, jonka kirjoitin tietokoneella, tulostin, ja lähetin. Teksti oli sielun puhdistus samalla. Kerroin monien vuosien patoutuneet ajatukset, ja se helpotti oloani. Sain päähän piston siitä, ja mietin: Voisinko minä auttaa muita ihmisiä puhdistamaan heidän mielensä asioista, jotka ovat syvällä mielessä? Mitä eroa on paperillisella kirjeellä, ja tekstiviestillä? Mitä vastapuoli tuntee, kun hän saa kirjeen? Mikä on hänen reaktio? Mikä olisi "tilaajan" reaktio, kun hän tietäisi sen, että hänen ajatuksensa olisivat kirjoitettu, ja lähetetty matkaan? Ja tästä lähdin suunnittelemaan.

Ajatukseni poukkoili myös, miten kirjeestä saa muotoiltua sen niin, että vastapuoli ei tajua asiaa, että kirjoittaja on "tilattu."  

  • Murteet. Suomessa on erilaisia murre sanoja, ja jokaisella ihmisellä on oma "murteensa", joten pitäisi olla tarkkana ihmisen kanssa joka kirjeen tilaa. Mitä murretta hän käyttää? Mitä sanoja hänellä on "omanaan"? Ajatusta siitä mistä kyseinen ihminen on kotoisin, ja missä hän on matkustanut? 
  • Väri-koodi. Ihmiset tykkäävät leikitellä väreillä. Ja tällä pystyy vaikuttamaan mm. siihen miten ihminen vastaanottaa kirjeen. Onko kirje mustassa, vai punaisessa kirjekuoressa. Vai valitaanko mieluummin ruskea tai valkoinen. Virallisemmalta vaikuttavat kirjeet saavat virallisemman vaikutuksen lukijaan. 
  • Tarina. Jokaisella kirjeellä on tarina kerrottavana. Se mitä tarina sisältää, on aivan oma lukunsa. 
Kirjeen sielu löytyy myös ihmisen tunteista. Kun ihminen kertoo ajatuksensa paperille, se voi tuntua peruuttamattomalta. Ja sitähän se on. Joskus kirjoitettu asia voi joutua vääriin käsiin, ja siitä on saatu tehtyä monia elokuviakin. Moni asia voi mennä pieleen. 

Tunteiden kirjoittaminen paperille taasen tuo kirjoittajalle, ja lukijalle vapauttavan tunteen. Se vierittää isoja kiviä hartioilta. Varsinkin jos kasvotusten on vaikea puhua asioista, ajatuksista, tai tunteista. 

Jonkun mielestä se on lapsellista. "Kirjoittaa kirjeitä kuin teinit" tms. Mutta kirjeet ovat ajattomia. Kautta aikojen ovat erilaiset ihmiset kirjoittaneet kirjeitä toisilleen. Mutta puhelimien ja tekstiviestien vallankumouksen seurauksena, ihmiset ovat unohtaneet kirjeiden voiman. Onhan se eri asia saada kirje postitse, kuin tekstiviesti puhelimeen?  Ihminen myös yleensä ottaa kirjeet enemmän tosissaan kuin tekstiviestin tai sähköpostin. (Työsähköposti on eri asia.) 

Ajatus tästä ja sen kehittämisestä on edelleen suunnitteilla. Kaikkia koloja en ole vielä täyttänyt. Mainoslauseita olisi vaikka kuinka monta. Asiakaskuntaa on myös vaikea etsiä. Mutta uskoisin että nykyaikaisesti internetissä mainostaminen, ja omien nettisivujen luominen olisi hyvä markkinoinnin edistämiseksi. Ikävä kyllä, tarkoitukseni ei olisi tehdä tätä rahasta. Haluaisin tehdä tätä siksi, että se toisi helpotusta näinä aikoina, kun puhuminen rehellisesti, avoimesti, ja ilman häpeää, on kortilla.  


maanantai 9. toukokuuta 2022

Hyvän elämän oletettu perusta

 

Hyvän elämän oletettu perusta

 

Tänään iltapäivä kahvilla mietin niinkin yleistä asiaa kuin hyvä elämä. Mitä se merkitsee? Miten määrittelemme hyvän elämän? Ja mitä ovat hyvän elämän perustan kulmakivet?

Mitä merkitsee hyvä elämä?

Mielestäni hyvä elämä tarkoittaa elämää, joka on suunniteltu oman näköiseksi kaikilla elämän alueilla. Tietenkin yhteiskunta vaikuttaa tähän huomattavasti, koska kaikki haluamme erilaisia asioita elämäämme. Minulle hyvä elämä merkitsee sitä, että voin levollisin mielin mennä nukkumaan, koska tiedän että olen tehnyt päivän aikana kaiken minkä voin. Mutta koska olen yksilö, en osaa sanoa mitä toiselle merkitsee hyvä elämä. Ja siksi syötin ajatuksen itselleni, jotta voisin tutkia ja miettiä asiaa boxin ulkopuolelta.

Hyvä elämä tarkoittaa keskiviivaisesti sitä, että oma elämä on omassa hallinnassa. Ja se on mielestäni hyvin tärkeä kulmakivi. Hallitse itseäsi. Voit harjoitella itsesi hallitsemista laittamalla omat ajatuksesi riviin, lisäten sinne asioita, jotka ovat lähellä sydäntäsi. Löytämällä oman mielenrauhan, löydät oman sisäisen äänesi, joka ohjaa sinua parhaiten.

 Voit tällöin nähdä uusia puolia itsestäsi, ja saat keskitettyä kaiken energiasi siihen, mikä tekee sinusta sinut.

Toinen kulma kivi on rakkaus. Tee mitä rakastat, ja se tekee sinut tyytyväiseksi. Ihminen tarvitsee rakkautta, tehdäkseen asiat parhaalla tavallaan. Kun teet mitä rakastat, saat parhaan kuvan omasta elämästäsi. Rakkaus tekemiseen auttaa ihmistä ylittämään rajoja tehdessään hänelle mieluisia asioita. Ja toisinaan se on mutkikasta. Siksi sinun pitää osata hallita itseäsi ennen, kun annat kaiken voimavarasi asian suhteen. Sinun pitää osata hillitä omia halujasi niin, että voit tuoda sen oikealla tavalla esille.  Minulla se on musiikki, sekä kirjoittaminen.

Kolmas kulmakivi hyvän elämän saamiseksi mielestäni on haaveet. Toisin sanoen saavutusten rappuset. Kun haaveilet jostain, tiedät mihin haluat pyrkiä, jolloin sen saavuttaminen on lähempänä. Kuin rappuset. Askel kerrallaan olet lähempänä haaveita. Haaveet ovat kuin sielumme peili. Voimme tarkkailla toiveitamme haaveiden kautta.

Neljäs kulmakivi on ajatteleminen. Sinun pitää ajatella haaveita, rakkautta, sekä itsesi hallitsemista. Älä lopeta ajattelua, vaikka välillä se voi tuntua ikävältä. Moni ihminen tässä maailmassa toimii autopilotilla. He ajattelevat vain pakolliset asiat, opitut asiat. He käyttävät tällöin opittujen asioiden ajattelua. Jolloin he tekevät, mutta eivät ajattele loppuun asti. Kun ihminen ajattelee asioita pidemmälle, isommalla mittakaavalla, hänen pitää pystyä hillitsemään ajatteluhalujaan. Hänen on ylitettävä raja helpon ja avaavan kokemuksen välistä. Miksi ajatteleminen pelottaa ihmistä? Siihen löytyy oma syynsä, mm. historiasta.

Jos ihminen alkaa ajattelemaan itseään, ja omaa identiteettiään. Hän kohtaa matkalla usein itsensä. Herää kysymys: Kuka hän oikeasti on? Mitä hän haluaa? Mitä hän rakastaa? Ja kun hän vastaa itse itselleen, hän löytää vastauksen.

Rakkaudella ohjaat itsesi hallitsemista, haaveilla ohjaat rakkauttasi, ajatuksilla hallitset kaikkea näitä kolmea; Itseäsi, rakkautta, sekä haaveita.

lauantai 7. toukokuuta 2022

Hyväsydämisyys

 

Hyväsydämisyys

 

Tänään on keskusteluuni tullut hyväsydämisyys, ja miten sen hyväksikäyttö rikkoo hyväsydämisyyttä. Lähdin pohtimaan mitä tämmöiset ihmiset saavat siitä, että he hyväksikäyttävät, ja valehtelevat ihmiselle, joka on hyväsydäminen. Miltä heistä tuntuu, ja miksi he toimivat niin kuin toimivat.

Kaikki osaavat jo nimestä päätellä millainen ihminen on loukattuna. Ihminen, joka antaa omistaan, vaikka ei olisi paljon mistä antaa. Hänellä kynttilä on aina puolivälissä. Koska hän on se, joka kuuntelee, ymmärtää, auttaa, antaa olkapään sitä tarvitsevalle, eikä ikinä itse pyydä mitään. Tämmöinen ihminen on myös muuta kuin yllämainitsevat asiat.  

Kun hyväksikäytetään ihmistä, joka haluaa ajatella hyvää, ja yrittää ympäröidä hyviä ihmisiä ympärilleen, ja sinne kätkeytyy mätiä omenoita, mitä voisi tapahtua, kun tämä ihminen ymmärtää itse tilanteen? Häntä on viilattu linssiin. Ja hän on ollut se, joka ymmärtää, auttaa, ja tukee. Juuri hänelle on valehdeltu. Juuri hänelle, joka on vain yrittänyt auttaa? Suuttuisiko tämä ihminen? Tuntisiko hän vihaa? Olisiko pettymys niin suuri, että hän tekisi pahoja asioita? Vai kohauttaisiko hän vain hartioita, poistaisi ihmiset elämästään, ja jatkaisi omaa elämäänsä ilman että mitään ei olisi koskaan tapahtunut? Kumpi olisi pitkällä tähtäimellä kannattavampaa?

Väkivalta tuo väkivallan luokseen. Mutta välinpitämättömyys jättää ihmiseen syvät arvet. Ja tästä syystä itse ymmärrän ihmisiä, jotka pitävät vain pientä liekkiä yllä. He eivät tee asioista suuria asioita, he tekevät asioista yksinkertaisen julmia. Ja tästä syystä hyväsydämisyys on myös palkitseva luonteenpiirre. Ei tarvitse kantaa kaunaa, väkivaltaa, pahaa oloa, eikä varsinkaan valehtelijoita kontakteissaan. Toivoisin itse- että tällaisia ihmisiä ei hyväksikäytetä. Se voi vaikuttaa moneen asiaan negatiivisesti, ei hänen elämässään, vaan sen toisen.

Aina tulee päivä, kun totuus voittaa valheen.

Kun nämä ihmiset toimivat julmasti hyväsydämistä kohtaan, he tavoittelevat yleisesti omaa etuaan. He eivät näe muuta kuin oman kuvansa peilistä, joka kiillottuu jokaisesta valheesta. Tosin he eivät tiedä sitä, että kimalle on vain harhaa. Kun tämä ihminen tippuu omien valheittensa verkon sisään, siellä odottaa vain koruton pieni ihminen. Kenellä ei ole yhtään oikeaa ystävää, ja vain kliseinen elämä, täynnä katkeruutta, vihaa ja tekohymyjä.

perjantai 25. maaliskuuta 2022

Turvavene 4

 

Turvavene 4

 

Katson ympärilleni, pihalle oli kasvatettu ruusuja, pelargonioita, ja orvokkeja. Marjapuskia oli ainakin kymmenen. Pihatie oli koristeltu kauniilla ympyränmuotoisilla kivillä. Kaupungin hälinä kuului vain vaimeasti tässä paratiisissa.

Epävarmuus alkoi iskeä sydämeeni. Olinko sittenkään tullut oikeaan pihaan? Ovi avautuu… Ja näen miehen kasvot. Kasvot muistuttavat minua haamukuvasta menneisyydestäni. Nämä kasvot ovat vain ryppyisemmät, silmissä näen iloa ja surua samaan aikaan. Se oli isäni.

”Kappas kenet se merituuli toi tullessaan. Hei Emilia.”- isäni sanoi iloisella äänellä. Päässäni pyörii tuhat asiaa yhtä aikaa. Ensiksi meinasin suuttua. Sitten mieleeni tuli, antoiko Milla tarkoituksella väärän osoitteen. Kuinka kauan hän on pitänyt yhteyttä isäämme kertomatta siitä minulle? Miksi hän haluisi olla tuon perheen rikkojan kanssa tekemisissä? Suuttumus tuli pintaan, sitten tuli suru. Suru siitä, että isäni on jo vanha, ja en edes tiedä hänen puoltaan tarinasta. Suru siitä kuinka monta vuotta olen jäänyt syrjään. Sain soperrettua viimein: ”Hei isä, luulin että Milla asuu täällä.” Isäni tutkaili kasvojani, ja sekunnit tuntui tunneilta ennen, kun hän vastasi. ”Kyllä Milla täällä asuu, Asun hänen kanssaan. Nääs on alkanut kunto menemään siihen suuntaan, että en pärjää enää yksin. Tulisitko sisälle niin vaihdamme muutaman sanan, uskoisin että meillä on paljon keskusteltavaa?” Hän väistyi ovi aukolta ja näytti tietä eteiseen. Mietin hetken menisinkö sisään, vai kääntyisinkö kannoillani, ja lähtisin takaisin kotiin. Päiväni oli muuttunut lähemmäksi painajaista. ”Okei.” sopersin. Ja astuin taloon sisään. Eteinen oli kaunis. Kasveja oli paljon, tammi lattia, sekä upea mahonkinen pöytälaatikosto. Kengille löysin oman paikan oikeanpuoleiselta seinältä, oudosta pidikkeestä. Asettelin kenkäni siihen. Ja seurasin isääni pitkän käytävän päähän. Seinillä oli vanhan näköisiä tauluja, Kullanväriset ja kaarevat kehykset sopivat jotenkin niin upeasti lattiaan. Kokonaisuus oli samanlainen kuin astuisi vanhaan kartanoon.

Keittiössä isä meni keittämään suoraan kahvia, ja pyysi minua istuutumaan pirtinpöydän viereen. Pirtinpöytä ei ollut normaali, se oli samanlailla muotoiltu kuin taulut, kaarevat jalat, pyöristetyt kulmat. Mutta miksi se on vihreä? Keittiö muistutti enemmän kasvihuonetta kuin keittiötä. Vasemmalla puolella oli pieni bambukasvi, ja sen vieressä seinässä yrttiteline. Ihastelin silti tätä kaunista huonetta. Tämä on kuin satujen talo. Kotoisa, raikas, ja tänne voisi rakentaa kymmeniä eri tarinoita. Niin kuin koti.

Hiljaisuus oli jatkunut jo tovin. Ja isäni sai kahvin keitettyä. Hän haki meille molemmille kahvikupit, jotka luojan kiitos ne olivat normaalin kokoiset. Isäni kaatoi kahvia kuppiini, samalla kysyen ”maitoa, sokeria?”     Maitoa kiitos, riittää jo. Isä haki maidon jääkaapista. Ja antoi sen minulle. Hän istuutui myös pöydän viereen. ”Kuulin että asut edelleen saarella. Olisin halunnut tulla käymään, mutta Millan mielestä se ei ollut hyvä idea.” Hymähdin. ”Niin, olen Millan kanssa samaa mieltä asiasta. Se on nyt minun kotini. Ja en pidä vieraista. Mutta nyt kun pääsimme aiheeseen, Olisiko sinulla mitään sanottavaa minulle?” Äänestäni kuului, että olin hieman ärsyyntynyt.

”Mistä aloittaisin, Oli vuosi 1995 kun löysin Raijan. Raija oli henkireikäni kotona vallitsevaan tilanteeseen. Rakastin äitiäsi syvästi, ja minusta tuntui pahalta, koska en voinut auttaa häntä. Yritin kyllä. Ehdotin monta kertaa, että muuttaisimme kaupunkiin, ja te pääsisitte sivistykseen. Äidillesi oli tärkeää asua saarella. Hänellä on edelleen talon alla säilö, mistä löytyy monia erilaisia alkoholijuomia. Hän valmisti viinistä viskiin kaikkea. Hän oli taitava siinä mitä hän osasi. Aluksi hän vain maisteli tuotantoeriä. Mutta kun hän ei saanut pienpanimona niitä myytyä, ja kuljettaminen saarelta oli vaikeaa, hän masentui. Hän ajatteli, että juomat olivat pahoja, ja siksi ne eivät myyneet. Kun aloititte koulun, ja toitte kotiin uutisia kaupungista, ajattelin että ehkä minun pitäisi myös lähteä ottamaan happea saaren ulkopuolelle. Äitisi ajatteli, että petän häntä, vaikka todellisuudessa kävin vain kiertelemässä kaupungissa, ja katsomassa asuntoja. Eräänä päivänä Raija esitteli minulle upeaa asuntoa. Näin meidän perheemme asuvan siinä. Siellä olisi ollut teille molemmille omat huoneet, juuri sellaiset värikkäät, jotka aina toivoitte. Mutta äitinne ei halunnut kaupunkiin. Hän kutsui tätä syntiseksi, sekä ihmisiä ahdasmielisiksi. Eräänä iltana tappelimme niin pahasti, että päätin muuttaa yksin kaupunkiin. Näin äitiäsi tämän jälkeen muutaman kerran, jolloin hän sanoi, että kertoi teille, että kuolin. Minusta tuntui, kun olisin kuollut oikeasti. Olin todella surullinen monta vuotta, kävin koulunne luona katsomassa teitä, mutta niin että ette nähneet minua. Halusin kunnioittaa äitinne toivetta. Hän halusi, että olen kuollut, ja näin tapahtui. Olit vasta 14-vuotias. Monena päivänä itkin itseni uneen, koska näin teidät niin surullisina. Rakensin asunnon valmiiksi, ja kun Milla muutti kaupunkiin, näytin hänelle tämän. Milla asuu täällä miehensä kanssa, ja minä asun talon takana sijaitsevassa pienessä mökissä. Raija oli vain asunnonvälittäjä, ja hän auttoi minua isomman surun yli. Mutta usko minua, minä en pettänyt äitiäsi.”

Seurasi syvä hiljaisuus, isäni otti kahvista ison kulauksen mustaa kahvia. Katsoin häntä kyyneleet silmissäni. En löytänyt sanoja. Ihan kuin kaikki muistoni olisi ollut vain pahaa unta. Otin itse myös kahvista siemauksen. Kunnes isäni jatkoi: ”Emilia, minä tiedän, että minun ei olisi pitänyt jättää teitä sinne saarelle. Mutta minä olin silloin todella järkyttynyt. Milla ei ole tahallaan pitänyt tätä salassa. Hän yritti monta kertaa kertoa sinulle totuutta, siksi hän antoi osoitteensa, jotta tulisit itse katsomaan. Hän pelkäsi, että erakoidut yksin saarelle, niin kuin sinä teitkin. En tiedä huomasitko, kun Milla toi sinulle kalapiirakkaa toisinaan, kuulemma sinä muistit piirakasta minut. Ja se lämmitti sydäntäni. Annan sinulle hetken aikaa käsitellä tätä kaikkea, ja kun olet valmis, voimme keskustella lisää. Olemme menettäneet monta vuotta. Haen sinulle vaihtovaatteet, olet kuin uitettu merenneito. Kaunis, ja helposti särkyvä.”

Jäin katsomaan kahvikuppiini, Näin kuinka se liikkui vaaleanpunaisen kupin reunoja. Jäin miettimään äskeistä tilannetta. Isäni pitäisi olla kuollut, ja siinä hän äsken keitti kahvia, ja puhui minulle. Mitä minun pitäisi ajatella. Näen itseni tällä hetkellä lapsena. Särkyneenä, ja hukassa. Yritän ymmärtää tätä kaikkea, mutta en tiedä mistä lähtisin purkamaan tätä ajatusryöppyä. Katson keittiön seiniä. Ne ovat vaaleaa puuta, joissa on vihreitä raitoja joka toisessa laudassa. Kuka tämän suunnitteli? Miten Milla on voinut olla näin kauan lipsauttamatta mitään? Olen ollut täydessä pimennossa monia vuosia, ja nyt minun pitäisi ymmärtää tämä kaikki. Mitä minun pitäisi sanoa, kun isäni palaa keittiöön. Voisin käydä ehkä pienellä kävelyllä, ja miettiä tätä kaikkea, luulen että isäni ei pahastu tästä.

Isäni palasi hetken päästä keittiöön, ja antoi minulle sinivihreän kukallisen mekon. Kiitin häntä ja kerroin hänelle suunnitelmastani lähteä pienelle kävelylle. Isäni ymmärsi tämän, ja antoi minulle vara-avaimen. Kysyin tietä vessaan, jotta pääsisin vaihtamaan vaatteeni. Vessa oli eteisen vieressä. Ovi sulautui niin hyvin seinään, että sitä olisi voinut luulla salaoveksi. Vessa oli hyvin tilava, astuessani sisään, olisi voinut luulla menevänsä mini kylpylään. Kaikki tasot olivat vaaleanpunaisella marmorilla päällystetty, hana oli kullan värinen, ja vessan päädyssä oli makuu amme. Suihkuverho ei ollut tavallinen. Se näytti, kun kultaketjut olisi kiinnitetty katosta. Ihastelin tätä kauneutta. Vessanpönttö oli valkoista marmoria, joka sulautui täydellisesti joukkoon. Aloitin riisumaan vaatteitani, ja samalla huomasin kuinka käteni tärisivät. Yritin rauhoitella itseäni ajattelemalla Miukun turkkia ja hänen silmiään. Se auttoi minua hieman. Avasin hanan ja huuhtelin kasvojani muutaman kerran. Varmistaakseni että tämä kaikki ei ole vain unta. Otin lavuaarin alla olevasta kaapista itselleni pyyhkeen, ja kuivasin itseni. Puin isäni antamat vaatteet, ja ne olivat täysin minun kokoani. Katsoin lavuaarin yllä olevaan peilikaappiin, joka oli sekin kultareunuksinen, löytyisikö sieltä hiusharjaa. Harjasin hiukseni, ja katsoin vielä, että yleiskuva on siisti. Poistuin vessasta, ja lähdin kohti ulko-ovea.

Lähdin kävelemään kaupungin katuja, vain katsoakseni löytyisikö täältä jostain pientä puistoa, jossa voisin hetken olla rauhassa. Samalla mietin äskeistä kohtaamista. Ajatusmaailmani olivat menneet uusiksi. Huomasin kuinka paljon äitini oli vaikuttanut yleismielipiteeseeni isästäni. Ja tilanteesta. Mietin miksi äitini halusi poistaa isämme elämästämme. Hän kuitenkin vaikutti vilpittömältä, kun kertoi oman puolensa tapahtuneesta. Minulle ei vielä selvinnyt, mikä hänen ja asunnonvälittäjän lopullinen tarina oli, mutta ottaisin siitä selvää, kunhan ensin saan otettua hieman aikalisää. Minun isäni on ollut elossa kaikki nämä vuodet. Kaikki nämä vuodet myös Milla on salannut minulta tämän. En olisi voinut koskaan uskoa, että elämäni kääntyisi päälaelleen näin. Aamulla lähdin iloisena ja jännittyneenä, lähes pakokauhuisena kaupunkiin. Ja yhtäkkiä minulla on jälleen isä, ja puhelin.

Pysähdyin hetkeksi katsoakseni ympärilleni. Olin kävellyt jo pienen tovin. Ja huomasin että vähän matkan päässä oli pieni kahvila. Kävelin kohti kahvilaa. Miksi valitsin juuri tämän kahvilan, johtuu siitä, että tämä kahvila on persoonallinen. Tämä näyttää siltä kuin historian kirjoista olisi saatu inspiraatio. Saluunamainen. Huonekalut olivat rokokoo tyylisiä, ehkä mäntyä. Tiskin takana oli nuori mies, ja hän hymyili leveästi, hänellä oli söpöt hymykuopat.

 ”Hei, tervetuloa kahvila Baroniin. Mitä mielesi halajaa?” – Myyjä kysyi iloisella ja korostetulla äänellä. Kun katsoin tarkemmin, hänellä oli vanhanaikaiset vaatteet, kuin nykyaikainen cowboy. Sydämeni hypähti kerran ylikierroksen. ”Hei, yksi kahvi, kiitos.” Vastasin. Myyjä asetteli kahvikupin pöydälle ja kaatoi kahvia kuppiin, ja kysymättä minulta, lisäsi siihen hieman maitoa. Jonka jälkeen hän kysyi, halusinko muuta, ja hän suosittelisi minulle nimenomaan syvien mietteiden -leivosta. ”Oletteko te ennustaja?” – Kysyin koska hän näytti tuntevansa asiakaskuntansa. Hän naurahti ja vastasi: ”En toki, ilmeenne näytti minulle sen. Kun kysyin, haluatteko maitoa, vastasitte siihen, ja hetken päästä, kun kaadoin maitoa kahviinne, katsoitte minua kummastuneesti, joten päättelin että olitte ajatuksissanne.” Mietin hetken. ”Jos tämän kerran ottaisin leivoksenkin. Olisi varmaan hyvä syödä tänään jotain. Minun on myönnettävä, että en muista vastanneeni sinulle. Sain tänään isoja uutisia, ja yritän sulatella niitä.” Hymyilin hermostuneesti.

Miehen silmistä näki, että hän ymmärsi mitä tarkoitin. Hän otti hetkeksi vakavan ilmeen. ”Toivottavasti saat asian käsiteltyä. Joskus on hyvä pysähtyä miettimään. Saanen esitellä itseni. Olen Kasper. Ja olen täällä palveluksessasi, jos tarvitset jotain esimerkiksi kuuntelijaa.” Tässä kohtaa otin tilaukseni käteen ja aloin katselemaan ympärilleni. Huone oli pieni, ja vasemmassa nurkassa oli nurkka pöytä tyhjänä, katsoin sinne ja mietin hetken, että sijoitun siihen pöytään. Kunnes Kasper puhui taas: ” Meillä on myös ulkona muutama paikka vapaana, takapihalla. Se on erittäin rauhallinen paikka. Ja raitis ilma selkeyttää ajatuksia. Voin ohjata sinut sinne.” Nyökkäsin vastaukseksi, ja hän lähti kävelemään tiskin takaa ulko-ovesta katsottuna vastakkaiseen suuntaan pienen huoneen perälle kirjahyllyn eteen. Hän siirsi yhtä kirjaa, jolloin sieltä avautui pieni eteinen. Katsoin kummastuen tuollaista ratkaisua kahvilassa. ”Halusimme tänne rauhallisen paikan erityisille asiakkaille.” Kasper kertoi hymy edelleen kasvoissaan. Astuin ovesta sisään, ja eteinen oli todella pieni, askeleen päästä tuli massiivisen näköinen ruskea ulko-ovi. Hän avasi sen ja seurasin häntä.

Henkeni melkein salpaantui, kun näin mitä tämän kummallisen kahvilan takapihalla oli. ”Tämä on kaunis paikka. Ei kai haittaa, jos olen hieman kauemmin täällä?” Sain kysyttyä samalla kun ihastelin ympärilleni. ”Ei toki, voin tulla hetken päästä tarkistamaan kahvin tilanteen. Työvuoroni päättyy hetken päästä mutta tulen ilmoittamaan tästä sitten.” Kasper sanoi, ja poistui miltei heti tämän jälkeen. Tämä takapiha oli ennennäkemättömän kaunis. Olin toisen rakennuksen katolla. Katon reunat oli lasitettu korkeilla laseilla, ja lasia pitkin kasvoi köynnöskasveja. Mielenkiintoista tästä teki se, että täällä oli iso tammi. Ruoho ei ollut oikeaa, tai ainakin luulen niin. Kävelin tammen alla olevan pöydän luokse ja laskin kahvikupin sekä leivoksen. Katsoin ympärilleni, Erilaisia kasveja oli paljon. Tämä on kuin pieni metsä. Kaupungista syntyvät äänet katosi kuin itsestään. Istuuduin nojatuoliin, joka näytti erittäin houkuttelevalta. Nojatuoli oli ruskeaa nahkaa, ja oli varmasti raskas kannettava.  Henkäisin syvään. Otin kahvista kulauksen. Ja ihastuin kahvin makuun. Parasta kahvia mitä olen koskaan maistanut. Ehkä tästä päivästä voi tulla vielä jotain suurta.

tiistai 22. maaliskuuta 2022

Elämän peli - Sosiaaliset Pelit

 

Elämän peli – Sosiaaliset pelit

 

Ihmisiä on kautta aikojen kiehtonut erilaiset pelit. Joku pelaa erän shakkia, kun taas toinen mieluummin pelaa erän pasianssia itseänsä vastaan. On mielenkiintoista nähdä miten tähän elämän peliin joku on lisännyt säännöt, joita meidän jokaisen pitäisi seurata. Kuka on tämän kaiken takana?

Miten me pelaamme pelejä joukkueena? Miten me pääsemme sosiaalisissa peleissä etenemään? Milloin tiedämme, että pelit on pelattu? Voiko peleissä ottaa uusinta kierroksen? Katsotaan asiaa tarkemmin.

Yleisesti emme tiedosta sitä, että pelaamme erilaisia sosiaalisia pelejä. Ne tapahtuvat automaattisesti. Kun me tapaamme esim. työpaikalla uuden henkilön. Me teemme sille sekunnilla ratkaisumme: hyväksy, en hyväksy, passaa. Jos passaamme tämän kierroksen, se tulee eteen tulevaisuudessa uudestaan. Jolloin meidän on pakko valita uudestaan.

Jos esimerkiksi olet rannalla ystäviesi kanssa, ja olette päättäneet pelata rantapalloa. Ikäväksenne huomaatte, että teitä on yksi liian vähän. Miten toimitte, että saatte tasalukuisen joukkueen? Ehkä voisitte pyytää uuden ihmisen ja tutustua tähän pelin merkeissä, tai joku voisi jäädä laskemaan pisteitä. Jolloin ette ota lisää ihmisiä ryhmittyneeseen joukkoonne. Te voitte myös passata. Jättää peli seuraavaan kertaan, kun on tarpeeksi kavereita mukana.

 Sosiaalinen peli tuntuu välillä joillekin ihmisille raskaaksi. Näitä ihmisiä kutsutaan usein introverteiksi. He rasittuvat jatkuvasta sosiaalisuudesta, ja tarvitsevat näin latautuakseen aikaa, siinä samalla toinen henkilö voi olla sosiaalinen ja pelata pelejä koko ajan. Nämä mielletään ekstroverteiksi. Ja tietenkin on ihmisiä, jotka sekoittuvat näihin molempiin ryhmiin. (ambivertti)

Miten me pelaamme sitten pelejä? Esimerkiksi tiedämme paljon ihmisiä, jotka rakastavat draamaa. Ja nämä ihmiset on pahimpia pelaajia tässä pelissä. He haluavat nähdä ihmisten reaktioita, ja hakevat näin huomiota. He saavat pelistä kuin pelistä sotkuisen, koska eivät halua pelata sitä sääntöjen mukaan. Mutta yleensä nämä ihmiset ovat hakeutuneet johonkin lauman suojaan, vain siksi että he eivät ole yksin ottamassa näitä reaktioita vastaan. Voi myös käydä niin että nämä ihmiset pelaavat pelejä yksin, ja poistuvat paikalta, kun huomaavat olevansa altavastaajia.

Kun sosiaalisia pelejä pelataan, tärkeintä on pitää rajat selvänä itselleen. Ihminen palaa yleensä loppuun, jos sekoittaa sosiaaliset pelit oman elämänsä peliin. Yleensä on hyvä tehdä itselleen selväksi säännöt. Tietynlaiset raamit, joita ei ylitä missään peli muodossa. Voisin esimerkiksi antaa tästä perusparisuhteen.

Kun ihminen rakastuu toiseen henkilöön, hän tuntee yhteenkuuluvuutta. Useissa suhteissa on vaikea löytää yhteistä polkua yhteen muuton yhteydessä. Ja se on normaalia. Joudut avaamaan asioitasi toiselle ihmiselle enemmän kuin tahtoisit, joudut muuttamaan omia pelisääntöjäsi. Joudut punnitsemaan missä asioissa tulet vastaan toista ihmistä. Kompromissit on tärkeä osa tätä elämäntapahtumaa. Kun olet tehnyt eka itsesi kanssa kompromissit, on aika kuunnella kumppaniasi, ja kuulla hänen kompromissinsa omien tapojen kanssa. Näin voitte yhdessä suunnitella miten saatte kaksi eri peliä saman katon alle, ja voitte aloittaa yhden yhteisen, yhteisillä pelisäännöillä. Ja näin saadaan parisuhde toimimaan kahden ihmisen välillä. Joskus myös rakkaus sokaisee useita ihmisiä, ja he tekevät päätöksiä silmät kiinni, ja eivät halua uskoa mitä näkevät tai kuulevat. Mutta ihminen on luotu heräämään tästäkin unesta. Toisilla se voi viedä 9 kk alkuhuuman jälkeen, tai 10 vuotta kun elämä on ollut tasaisempaa jo pidempään.

Ystävyys-suhteet ovat aina osa hankalampaa peliä. Ja näin ollen ihmisillä on eri arvossa olevia ystäviä. Toiseen voi luottaa ehkä työasioissa paremmin, joka ei ole samassa työssä kuin sinä. Mutta työkaverille voit kertoa jotain yksityiselämääsi liittyviä asioita turvallisin mielin, koska hän ei liity yksityiselämääsi. Voit myös sekoittaa nämä kaksi. Ja toisinaan suhde saattaa pysyä hyvänä, ja toisinaan se voi kuihtua pois. Mutta mikä tärkeintä, sinun pitää vaalia ystävyyssuhteitasi.

 Joskus ihminen voi tietyissä tunteen vuoristoradan mutkissa päästää suustaan ilkeitä ja rumia sanoja. Mutta se mikä on sanottu, on sanottu. Ja sen takana pitää pystyä myös elämään. Tärkeää on, että kantaa vastuun, ja jos on oikeasti pahoillaan, se pitää myös tuoda esille. Yleensä näissä tilanteissa luottaminen särkyy. Ja näin ollen kuilu kasvaa kahden ihmisen välillä. Vaikka kyseinen tapahtuma olisi yksi kerta 10 vuodessa.

Tämän ystävyyssuhteen voi myös pilata ulkopuolinen tekijä, mutta se vain kertoo siitä, että tämä ihminen ei ole koskaan edes ollut ystäväsi. Hyvää ihmissuhdetta ei voi pilata, jos säännöt ovat molemmille selvät.  

Tässäkin asiassa tärkeintä on yhteiset säännöt. Yhteiset asiat vetävät ihmisiä puoleensa. Mutta joskus olen myös kuullut sanonnan ”vastapuolet vetää toisiaan puoleensa”, ja tämä yleensä johtuu siitä, että ihminen on kyllästynyt tiettyihin asioihinsa elämässään, ja haluaa niihin muutoksen. Ja näin ollen hän haluaa tutustua uusiin asioihin toisen ihmisen kautta. Jolloin alkaa uusi taso.

Sosiaalisissa peleissä pelataan aivan eri luokassa kuin henkilökohtaisella kentällä. Sosiaalisen pelin ”pelastukset” ovat hyvin vähäisiä, ja vaatii todella kurinalaisen elämän. Tasot vaikeutuvat vuosi vuodelta. Jokainen asia mitä teet elämässäsi, tuo tähän peliin lisää tasoja. Vaikeimmat tasot voivat päättyä ikävästi, ja se saattaa tuoda usein kyyneliä silmiin, mutta silti ne opettavat sinua sinun henkilökohtaisessa pelissäsi. Tärkeintä tässä pelissä on vain pitää silmät, korvat ja suu auki. Puhu, kuuntele, ja näe. Muuten et pääse eteenpäin.

perjantai 18. maaliskuuta 2022

Elämän peli

                  ELÄMÄN PELI


 Kun kuulet elämän pelistä. Se voi tarkoittaa montaa eri asiaa. Mm. Sosiaaliset pelit ovat yleisiä työpaikoilla, ystäväpiirissä, netissä jne. Mutta tänään puhun yksilöpelistä. Eli pelistä, jota me jokainen pelaamme.

Olemme itse määrittänyt panoksemme, tasomme, pelaajamme, ja pelikentät. Yksityiskohdat jätän pois, koska muuten tästä tekstistä tulisi kirja.

Tärkeintähän pelissä on se, että tietää mistä on tullut, ja minne on menossa. Kaikki siinä välissä on vain uusi haaste. Tiedätkö montaako peliä pelaat? Harmikseni joudun kertomaan sinulle, vaikka videopelissä on yleensä 3 pelastusta. Oikeassa elämässä monilla ei ole kuin 1. Sinä itse.



Ensimmäisenä puhun siitä mitä tarkoittaa ”pelastukset”. Minun pelissäni ne ovat ihmisiä, jotka korvaavat minut, jos elämän pelissä teen jotain sellaista, että joku asiani jää jollain tasolla pelaamatta. Silloin käytän ”pelastuksia”. Minun pelissäni nämä ovat elämässä kerättyjä ”aarteita”.

Muistamme varmasti erilaiset sosiaaliset pelimme. Esimerkiksi ensimmäinen ihastus. Pelasimme niin kauan, että mielenkiintomme loppui. Vai loppuiko se ikinä? Moniko pelastus sinua auttoi silloin saavuttaaksesi pääpalkinnon? Miltä sinusta tuntui, kun lähestyit ”pääpalkintoa”? Tiedän sen tunteen, ja siihen pitäisi koko elämän pyrkiä. Juuri siihen tunteeseen.

Kun elämässä tulee hetki, että normaali arkielämä ei ole tarpeeksi. Ihmiset hakevat pelejä ympäriltään. Näin saadaan uusia lisätasoja normaalitasoihin. Ja näillä peleillä ei normaaliin elämään ole yleensä kovin suurta vaikutusta. Joskus toki lisätasoista tulee hetkittäisesti pääpeliin pidempi taso, jolloin sen voi luokitella uudeksi tason siirtymispeliksi.

Yksittäisessä pelissä on vain yksi voittaja. Ja se olet sinä itse. Mutta peleissä, jotka ovat sidoksissa sinun peliisi, sinun pitää muistaa mikä olet pelissä, ja mikä tehtäväsi on. Näin keräät ”lisäpisteitä” omaan peliisi.

Moni puhuu tunteiden vuoristoradasta, ihan kuin elämä olisi huvimatka. Minä ajattelen kyseisen sanonnan olevan sidos elämän peliin. Kun tunteet kulkevat kaikissa niissä peleissä mukana, on normaalia, että et tunne samaa tunnetta kovin pitkään. Yleensä ihmistä ärsyttää, jos joku taso ei mene niin kuin itse haluaisi, mutta yrittää kuitenkin. Ja kun hän pääsee seuraavalle tasolle, tämä ihminen on onnellisuuden huipulla. Hänen pitää nauttia pelistä, vaikka se olisi joskus revitty sieltä, minne päivä ei yleensä paista, jos ei sitten pyllistä juuri siihen suuntaan.

Jotkut ihmiset jämähtävät tietylle tasolle, koska eivät tiedä seuraavaa tasoa, ja yleensä he eivät ole keränneet ”pelastuksia” jotka auttaisivat heidät sieltä pois. Nämä pelaajat yleensä odottavat, että tasoon tulee helpotus. Mutta jos ei tule. Ajattelivatko he olla kyseisessä tasossa loput elämästään?

Joskus voi toki käydä erittäin hyvä munkki, ja joku heittää oljenkorren, jolla voi pelissä edetä. Mutta sinun päätöksesi on se, käytätkö sitä vai et. Ja selvittää miten se toimii. Koska jokainen askel eteenpäin tarkoittaa uutta peliä. Valmistaudu aina uuteen tasoon!

Seuraavassa kirjoituksessa käsittelen enemmän sosiaalisia elämän pelejä. Mukavaa viikonloppua!

torstai 3. maaliskuuta 2022

Toimiva parisuhde


 

TOIMIVA PARISUHDE

 

Miten saat parisuhteen toimimaan? Yksinkertaista. Se kun kaksi ihmistä tapaa toisensa, ja näkevät toisissaan piirteitä, joista pitävät, herää kiinnostus. Kiinnostus vetää kahta ihmistä puoleensa. Ja mitä tärkeintä, se yhdistää. Kun olet samanhenkisen ihmisen lähellä, on normaalia, että kiinnostus herää muillakin sektoreilla.

Avoimuus: On tärkeä puhua avoimesti asioista, jotka ovat itselle tärkeitä. Ihmiset ei vielä osaa lukea toistensa ajatuksia, joten se hankaloittaa kommunikointia. On ihmisiä, joille avoimuus on hankalaa, oman menneisyyden haamujen takia, mutta tärkeintä on se, että kohtaa pelon yhdessä. Sinun ei tarvitse kantaa ajatuksia yksinäsi, jos olet löytänyt kumppanin rinnallesi, joka on sinulle se oikea.

Kunnioitus: Kun kunnioitat ihmistä, jonka kanssa olet, ja tuot sen esille. Suhde saa tästä vakautta, ja molemmat tuntevat olonsa halutuksi. Ja se on myös tärkeää. Ilman kunnioitusta, sinulle ei jää kuin kuoret toisesta.

Läheisyys: Kun olet kumppanisi lähellä, jaatte lämmön toisillenne. Kumppanin keho reagoi tähän ja saa mielihyvää tästä. Läheisyys on yksi tärkeimpiä toimivassa parisuhteessa. Voit esimerkiksi istua viereen sohvalle, tai vain laskea kätesi toisen käden päälle.

Pienet huomion osoitukset: Sinun ei tarvitse kantaa kotiin syli täynnä kukkia tai olutta. Kumppanille riittää myös pienet hipaisut, suukko otsalle, halaaminen, tai vain aamukahvin laittaminen kuppiin valmiiksi. Tällöin kumppanisi saa huomiota sinulta myös arkisessa elämässä.

Luotettavuus: Tämä on usea kompastuskivi monille. Kumppaniin luottaminen voi joskus olla haastavaa, jos menneisyydessä on esimerkiksi tapahtunut jotain sellaista, joka voi vaikuttaa käytökseesi (esim. mustasukkaisuus) vielä monta vuotta. Muista kuitenkin, jos nykyinen kumppanisi ei ole tehnyt mitään sellaista mikä vaikuttaisi luottamukseen, älä tee hänestä vastuullista sinun menneisyytesi haavoille. Niin kuin vanha sanonta sanoo ” älä tuomitse, ennen kuin toisin määrätään”

Listaa voisi vielä jatkaa halutessaan, mutta todellinen kumppanuus syntyy yhteisestä tahdosta, ja yhdessä työskentelystä. Moni ihminen luovuttaa ensimmäisen kuopan tullen, mutta vuosien kuluessa, huomaat että niin asfaltin reiätkin täytetään. 😉

tiistai 1. maaliskuuta 2022

Olettamus

 

Olettamus

 

Olen käynyt tässä puoli vuotta aiheesta tutkimusta. Koskien aiheeseen olettaminen oletetusta kaverista. Olen kuullut vuodesta toiseen, kuinka elämäni on sekaista, draamankeskeistä, ja kuinka olen ollut sellainen ja tällainen. Olen miettinyt monesti myös, että nämä kyseiset ihmiset eivät kysy kuulumisia kuin puolen vuoden välein, kun haluavat vaihtelua elämään, tai vapaa illan arjen pyörteestä. Joka on saanut minut tuntemaan itseni vain ”hupi-kaverina.” Todellisuushan on ollut toinen, mutta sitä nämä ihmiset eivät ole koskaan halunnut edes tietää. He eivät ole halunneet tutustua, tai kuulla oikeasta elämästäni mitään. Joten lähdin tähän leikkiin mukaan, jotta hekin huomaisivat kuinka olettamus herkkää ihmisten elämä on.

Oletan että tiedät mitä haen tässä kirjoituksessa.

Oletus itsessään kertoo jo jotain ihmisestä. Olettaminen on aina epävarmaa tietoa. Ja silti ihmiset luottavat siihen sokeana.

Olen kuullut usein ”tämä henkilö aivopesee sinua, tämä ihminen kertoo muunnellun totuuden, tämä ihminen on tällainen” Näissä tapauksissa yleensä ulkopuolinen henkilö kommentoi olettamuksen perusteella. Ja sen mukaan mitä on kuullut toiselta ihmiseltä.

Mielestäni jos haluat tietää jotain toisesta ihmisestä, ensiksi sinun pitäisi tutustua tähän ihmiseen. Ja sinä määrität miten.

Omissa tapauksissani olen huomannut sen, että nämä ihmiset ovat unohtaneet yhden tärkeän asian. Tutustumisen minuun. Kun kerron mitä ympärilläni tapahtuu, ihmisistä, joita seuraan. En kerro heistä siksi että nämä ihmiset liittyisivät millään tapaa elämääni. Vaan siksi että siinä tilanteessa, tai asiassa on joku yhteys johonkin aikaisempaan asiaan, joka kertoo yksittäisen pienen asian minusta.

Esim.

Heikki ja Matti ovat kavereita. Jere oli joskus Heikin ystävä, mutta heidän ystävyytensä loppui koska Matti tuli kuvioihin. Matti ja Jere ovat nykyään ystäviä.  Heikki tuli mustasukkaiseksi Matista, joka on ollut hänen kaverinsa kymmeniä vuosia. Jere ei tuntenut Mattia, ja tutustui tähän Heikin illanistujaisissa. Heikki haukkui Matin Jerelle epäluotettavaksi. Jere ei uskonut Heikin kertomusta Matista, koska hänellä ei ollut mitään konkreettista ”todistetta” epäluotettavuudesta. Lopulta Heikki oletti, kun Matti ja Jere ystävystyivät, että he puhuivat hänestä pahaa selän takana. Tällöin Heikki aloitti disinformaation Jerestä. Jere ja Matti ovat edelleen ystäviä, ja Matin luotto Heikkiin heikentyi tämän uuden ystävän myötä.

Tämä tarina kertoo miten olettamalla asioita voi tapahtua paljon väärinkäsityksiä, ja ikäviä asioita ihmisille. Jotkut jopa kutsuvat tätä draamaksi. Mielestäni Heikki halusi aiheuttaa draaman. Matti oli väliinputoaja, ja Jere oli uhri.

Artemisia GentileschiOmakuva maalauksen allegoriana, 1653.


Mutta jokaisessa tarinassahan oletetaan onnellinen loppu, niin myös tässäkin. Jere pääsi eroon Heikistä, joka haluaa ihmisille pahaa. Tämä ei sopinut Jeren arvoille.  Matti sai uuden ystävän, ja sai oikean käsityksen hänen ja Heikin ystävyydestä. Ja Heikki sai elää omien satujensa kanssa elämänsä loppuun asti.

Nyt itse asiaan. Tämä tarina kertoi myös minusta jotain erittäin tärkeää. Minä kerron kuulumiseni tarina muodossa. Kerron elämääni tarinamuodossa. Elämäni on tarinani. Ja jos ei halua tietää tarinaani, ei halua tuntea minua.  

Moni tuo tunteitaan ja mietteitään esiin musiikin avulla, tai piirtämällä. Jotkut haluavat valokuvata, ja toiset taas haluavat sanoa suoraan. Mutta minä kuulun niihin ihmisiin, joille tarina on osa kokonaisuutta. Se ei ole luuloa. Se on tietoa.

Voin määritellä omat tarinani. Samanlailla vain määritellä oman elämäni.

Kun tapaan uuden ihmisen. Usein kysyn: Mikä on sinun tarinasi? En siksi että haluan tietää ihmisen tarinan syntymästä tähän päivään, vaan siksi että tämä ihminen voi määritellä oman tarinansa. Hän määrittelee kuka hän on omassa tarinassaan, ja se kertoo minulle oleellisen tiedon. Onko hän oman elämänsä sankari, uhri, sivuroolissa oleva haltija tai sotilas jne. Rooleja on monia. Mutta vain ihminen itse yksilönä tietää mikä on hänen osansa.

Minun tarinani päähenkilö on henkilö joka kirjoittaa sitä. Minä. Kaikki jotka tarinaan kuuluvat, tai ovat osallisia. Pääsevät aina keskusteluuni. He ovat esimerkkejä. He ovat polkuja joita voin valita, he ovat ihmisiä joilta kysyn tiettyjä kysymyksiä vain siksi että tiedän miten haluan tarinaani kirjoittaa.

Olen tehnyt havainnon: Menen toisten ihmisten tarinaan käymään, nostaakseen nämä ihmiset sivuroolista päärooliin. Ja se on ollut elämäni tehtävä tähän asti. Olen suoristanut teitä, tukenut, ohjannut, ja ennen kaikkea kuunnellut. Olen myös saanut vastapalveluksena ohjausta asioista, joista en ole ennen tiennyt. Haalinut tietoa joka toisille on arkipäivää. Koska haluan kehittyä.

Aina kun katson elokuvia, tai luen kirjoja. Samaistun eniten päähenkilöön, en siksi että hän on sankari, en siksi että hän on eniten seurattu. Vaan siksi että juuri se on avain itse opetukseen joka halutaan tuoda kyseisellä tarinalla esille. Ja ketä päähenkilö olisi, jos sivurooleja ei olisi jo jaettu? Tiedätkö oman paikkasi tarinassa jossa olet juuri nyt?

Kun tämä asia on käyty läpi. Kerron vielä muutamia asioita olettamuksesta. Asioita jotka ovat hyvä miettiä omalla kohdalla.

Kun näet, kuulet, tai haistat palanutta. Älä oleta että jossain on tulipalo. Mene savua kohti, anna savun hajun tulla nenääsi ja voit ehkä eksyä kaverin grillijuhliin. 😉



"Turha pitää esirippua ylhäällä, jos näytös on jo käynnissä" -JH

torstai 17. helmikuuta 2022

Turvavene OSA 3

OSA 3

 

Astun laiturille, tärisen pelosta. Jokainen askel tuntuu kuin se olisi viimeinen. Astun veneeseen hieman haparoiden. Tätä ei ole ikinä käynyt minulle aikaisemmin. Olen tuhansia kertoja käynyt kalastamassa, ja nuorempana tietysti kaupungissa. Mieleni taistelee selkeästi elintoimintojeni kanssa.  Voisin verrata tätä tunnetta siihen, kun näkee rakastettunsa alttarilla odottamassa, että sanot ”tahdon”. Tai niin luulen... Enhän minä ole ollut koskaan kovin vakavissa parisuhteissa, muuta kuin itseni kanssa.

Tarkistan vielä, että kaikki tarvittavat ovat mukana ja siirryn käynnistämään moottoria. Moottori käynnistyy laiskasti kolmannella yrityksellä. Pääsen vihdoin irrottautumaan laiturista. Tällä hetkellä koko kehoni tärisee... Miten voin hallita itseäni? Ajattelen Miukun pehmeää turkkia, kehräyksen ääntä, hänen ruskeita silmiänsä… Pakotan itseni ajattelemaan kaikkea sitä miksi teen tämän. En ole vielä itsekään sisäistänyt miksi... Ajatukset lentävät laidasta laitaan... Mitä tämä tarina tuo tullessaan… Vai tuoko mitään…

Noin puolessa välissä matkaa vastaani tulee toinen vene. Kyydissä on nähtävästi vain yksi henkilö. Näen kuinka vene lähestyy minua. Olen kauhusta kankeana. Mitä hän haluaa minusta? Minä olen vain satunnainen kulkija ja en osaa auttaa häntä kuitenkaan… Näen silmissäni kaikki skenaariot mitä voisi käydä. Jos hän haluaa ryöstää minut, entä jos hän on joku mies, ja haluaa olla ”pelastava ritari”, jonka jälkeen tietysti haluaa palkkion… Mitä oikein teen…

Vene on tullut veneeni viereen, ja veneessä onkin kuin onkin mies... ”Hei sinä siellä!”- Mies huutaa. ”Minulla olisi hieman kysyttävää, voisitko auttaa minua?” Katson häneen päin. ”hei, mitä haluat? Olen menossa kaupunkiin, joten en tiedä miten voisin auttaa sinua.” Äänestäni kuulee pienen pelon, ja tärisen sisältäpäin kauttaaltaan. Mies hymyilee minulle ja vastaa ”Sitä vain, Olen näillä vesillä tulokas, ja haluaisin tietää hieman millaisia vesiä nämä ovat?” Huokaisen... Hänellä ei ole pahat mielessä ainakaan… Mutta voinko olla varma tästä… ”No tuota… Hyvät kalapaikat ovat hieman tästä eteenpäin. Täällä ei ole paljon kivikkoisia alueita. Muutama löytyy mutta ne ovat hyvin lähellä pientä saarta. Sinne ei kannata mennä, jos ei tunne vesiä. Saaresta noin puoli kilometriä länteen päin, on upeat maisemat, sekä hyvä kalapaikka.” Olikohan järkevää kertoa saaresta… Mitä jos hän menee sinne? Miten kissa pärjäisi noin raavaalle miehelle… Hänellä on ruskea puoli lyhyt tukka, hieman pörröllä, hän on arviolta 30-vuotias, sinisilmäinen, ja pieni silmäryppy nousee, kun hän hymyilee. Tuollainen mies on takuulla pelimies… Ajattelin…

Samalla kun söin häntä silmilläni, ja ajatukset juoksivat. Havahduin että hän sanoi taas jotain… ” Anteeksi, en kuullut mitä sanoit?” Korottaen hieman ääntäni, jotta hän luulisi, että moottorin ääni on niin kova, etten kuulisi häntä. ”Kiitos että autoit, turvallista matkaa!” Samassa hän lähti veneellään eteenpäin niin lujaa, että vesi roiskui minunkin veneeseeni. ”Olipa ystävällistä!” Huusin hänen peräänsä ja puristin nyrkkiäni.

Oi voi... Vaatteeni ovat märät, pitää löytää paikka, jossa voin vaihtaa ne. Olen kuin uitettu koira. Tuolla miehellä ei ole mitään käytöstapoja. Sietäisi hävetä. Olin valinnut päälle pantavaksi valkean mekon, jossa on ruusuja. Toivottavasti mekko ei ole nyt pilalla.

Jatkan matkaani kaupunkiin. Noituen samalla äskeistä kohtaamista. Saavun satamaan ja löysin sopivan kohdan, johon voin jättää paattini. Toivon että sitä ei varasteta, vaikka onhan minulla siihen lukko. Astun laiturille hieman vapisevin jaloin, märkä mekko päälläni. Olen varmasti toivoton näky. Lähden kävelemään kohti kaupunkia. Aurinko on jo kääntynyt tovin, joten voisin arvata, että kello lähenee puoli kolmea. Tarkistan vielä kartasta missä päin Milla asuu. ”hmm... noin puoli kilometriä. Kyllä minä voin tällä mekolla sinne asti mennä...” mumisin puoli ääneen. Lähdin kävelemään Millan asunnolle päin. Näin kuinka silmäparit arvostelivat minua. Jatkoin päättäväisesti matkaani. Toivon että Milla asuu edelleen samassa osoitteessa. Koska minulla ei ole edes puhelinta, en voi soittaa hänelle. Enään ei ole edes puhelinkoppeja, joten en voi niistäkään soittaa.

Kaupunki on muuttunut paljon, kun viimeksi täällä kävin. Paljon isompi kuin viimeksi. Kutsuimme tätä kaupunkia aina Hely:ksi (Helvetin yllätykset). Tänne on tullut paljon liikkeitä, mitä ei ollut vielä 10 vuotta sitten. Kadun nimetkin ovat muuttuneet. Miten löydän perille ikivanhalla kartalla, jos kartta onkin ”vanhentunut”. Käännyn kadun kulmasta oikealle, huomatakseni että tie päättyy noin 20 metrin päästä isoon kerrostaloon. Umpikuja. Näin hetki sitten elektroniikka kaupan tien toisella puolen. He ehkä voisivat auttaa minua. Kai siellä sentään navigaattoreita myydään. Tai sitten ostan sellaisen uudenlaisen puhelimen, jossa on kuulemma kaikki maailman kartat.



Astun kaupan ovesta sisään, kunnes muistan… Märkä mekkoni. Se on aivan rypyssä, ja tiputtelee vielä vettä lattialle. Aurinko on kerennyt kuivaamaan sitä jo jonkin verran. Myyjä hymyilee minulle iloisesti ja kysyy: ”kuinka voin auttaa? Olen asiakaspalvelija Kiia, ja olen täällä sinua varten.” Harkitsin hetken, ja kerroin Kiialle sitten tilanteeni. ”Hei. En ole pitkään aikaan ollut mantereella, olen asunut pienessä saaressa kotitalollani monta vuotta. En tiedä oikein mihin minun pitäisi mennä, koska karttani on nähtävästi vanhentunut kymmenen vuotta sitten…” Kiia hymyili, ja nähtävästi harkitsi hetken mitä sanoisi, koska alkoi etsimään jotain laatikostaan. ”hmm… Älypuhelimella voisit liikkua helpommin. Onko sinulla sellaista?” Naurahdin ääneen ja kerroin että saaressa ei ollut sähköjä, joten en omistanut kyseistä tuotetta, mikä se nyt olikaan. Olin kyllä nähnyt sellaisen Millalla. ”Meillä on täällä edullisin versio noin 99e, saisit uutena asiakkaana myös liittymän kaupan päälle.” Mietin hetken… ”Voin ostaa kyseisen laitteen, jos autat minua sen kanssa alkuun. Tarvitsisin vain ohjeet siskoni luokse. ” Myyjä lupasi auttaa minua, joten ostin elämäni ensimmäisen puhelimen. Myyjä näytti minulle, miten puhelin toimii, ja auttoi minua laittamaan siskoni osoitteen karttaan, joka ohjaisi minut perille. Liian yksinkertaista ollakseen totta. Ajattelin. Kiitin Kiiaa. Jonka jälkeen poistuin liikkeestä.

Puhelin neuvoi, että paikanpäälle olisi noin 300 metriä. 300 metriä ja minä tuhlasin 100euroa sitä varten… No voisin antaa puhelimen Millalle aikaisena syntymäpäivä lahjana. Lähdin kohti Millan asuntoa, ja pian olin jo perillä. Huomasin että hän asui omakotitalossa kaupungin keskustassa. W.A.U en tiennyt, että hänellä menee näin hyvin. Kävelin ovelle, ja koputin kolme kertaa. Odotin noin 5 minuuttia, kun joku tuli avaamaan ovea. Onkohan se Milla? Ovi avautuu tuskallisen hitaasti...

Elämän peli

                  ELÄMÄN PELI   Kun kuulet elämän pelistä. Se voi tarkoittaa montaa eri asiaa. Mm. Sosiaaliset pelit ovat yleisiä työpaikoil...