Olettamus
Olen käynyt tässä puoli vuotta aiheesta tutkimusta. Koskien
aiheeseen olettaminen oletetusta kaverista. Olen kuullut vuodesta toiseen, kuinka
elämäni on sekaista, draamankeskeistä, ja kuinka olen ollut sellainen ja tällainen.
Olen miettinyt monesti myös, että nämä kyseiset ihmiset eivät kysy kuulumisia
kuin puolen vuoden välein, kun haluavat vaihtelua elämään, tai vapaa illan
arjen pyörteestä. Joka on saanut minut tuntemaan itseni vain ”hupi-kaverina.”
Todellisuushan on ollut toinen, mutta sitä nämä ihmiset eivät ole koskaan
halunnut edes tietää. He eivät ole halunneet tutustua, tai kuulla oikeasta
elämästäni mitään. Joten lähdin tähän leikkiin mukaan, jotta hekin huomaisivat
kuinka olettamus herkkää ihmisten elämä on.
Oletan että tiedät mitä haen tässä kirjoituksessa.
Oletus itsessään kertoo jo jotain ihmisestä. Olettaminen on
aina epävarmaa tietoa. Ja silti ihmiset luottavat siihen sokeana.
Olen kuullut usein ”tämä henkilö aivopesee sinua, tämä
ihminen kertoo muunnellun totuuden, tämä ihminen on tällainen” Näissä tapauksissa
yleensä ulkopuolinen henkilö kommentoi olettamuksen perusteella. Ja sen mukaan
mitä on kuullut toiselta ihmiseltä.
Mielestäni jos haluat tietää jotain toisesta ihmisestä,
ensiksi sinun pitäisi tutustua tähän ihmiseen. Ja sinä määrität miten.
Omissa tapauksissani olen huomannut sen, että nämä ihmiset
ovat unohtaneet yhden tärkeän asian. Tutustumisen minuun. Kun kerron mitä ympärilläni
tapahtuu, ihmisistä, joita seuraan. En kerro heistä siksi että nämä ihmiset
liittyisivät millään tapaa elämääni. Vaan siksi että siinä tilanteessa, tai
asiassa on joku yhteys johonkin aikaisempaan asiaan, joka kertoo yksittäisen pienen
asian minusta.
Esim.
Heikki ja Matti ovat kavereita. Jere oli joskus Heikin ystävä,
mutta heidän ystävyytensä loppui koska Matti tuli kuvioihin. Matti ja Jere ovat
nykyään ystäviä. Heikki tuli
mustasukkaiseksi Matista, joka on ollut hänen kaverinsa kymmeniä vuosia. Jere
ei tuntenut Mattia, ja tutustui tähän Heikin illanistujaisissa. Heikki haukkui
Matin Jerelle epäluotettavaksi. Jere ei uskonut Heikin kertomusta Matista,
koska hänellä ei ollut mitään konkreettista ”todistetta” epäluotettavuudesta.
Lopulta Heikki oletti, kun Matti ja Jere ystävystyivät, että he puhuivat
hänestä pahaa selän takana. Tällöin Heikki aloitti disinformaation Jerestä. Jere
ja Matti ovat edelleen ystäviä, ja Matin luotto Heikkiin heikentyi tämän uuden
ystävän myötä.
Tämä tarina kertoo miten olettamalla asioita voi tapahtua
paljon väärinkäsityksiä, ja ikäviä asioita ihmisille. Jotkut jopa kutsuvat tätä
draamaksi. Mielestäni Heikki halusi aiheuttaa draaman. Matti oli väliinputoaja,
ja Jere oli uhri.
Artemisia Gentileschi, Omakuva maalauksen allegoriana, 1653. |
Mutta jokaisessa tarinassahan oletetaan onnellinen loppu,
niin myös tässäkin. Jere pääsi eroon Heikistä, joka haluaa ihmisille pahaa.
Tämä ei sopinut Jeren arvoille. Matti
sai uuden ystävän, ja sai oikean käsityksen hänen ja Heikin ystävyydestä. Ja
Heikki sai elää omien satujensa kanssa elämänsä loppuun asti.
Nyt itse asiaan. Tämä tarina kertoi myös minusta jotain
erittäin tärkeää. Minä kerron kuulumiseni tarina muodossa. Kerron elämääni
tarinamuodossa. Elämäni on tarinani. Ja jos ei halua tietää tarinaani, ei halua
tuntea minua.
Moni tuo tunteitaan ja mietteitään esiin musiikin avulla,
tai piirtämällä. Jotkut haluavat valokuvata, ja toiset taas haluavat sanoa
suoraan. Mutta minä kuulun niihin ihmisiin, joille tarina on osa kokonaisuutta.
Se ei ole luuloa. Se on tietoa.
Voin määritellä omat tarinani. Samanlailla vain määritellä
oman elämäni.
Kun tapaan uuden ihmisen. Usein kysyn: Mikä on sinun
tarinasi? En siksi että haluan tietää ihmisen tarinan syntymästä tähän päivään,
vaan siksi että tämä ihminen voi määritellä oman tarinansa. Hän määrittelee kuka
hän on omassa tarinassaan, ja se kertoo minulle oleellisen tiedon. Onko hän
oman elämänsä sankari, uhri, sivuroolissa oleva haltija tai sotilas jne. Rooleja
on monia. Mutta vain ihminen itse yksilönä tietää mikä on hänen osansa.
Minun tarinani päähenkilö on henkilö joka kirjoittaa sitä. Minä.
Kaikki jotka tarinaan kuuluvat, tai ovat osallisia. Pääsevät aina
keskusteluuni. He ovat esimerkkejä. He ovat polkuja joita voin valita, he ovat
ihmisiä joilta kysyn tiettyjä kysymyksiä vain siksi että tiedän miten haluan
tarinaani kirjoittaa.
Olen tehnyt havainnon: Menen toisten ihmisten tarinaan
käymään, nostaakseen nämä ihmiset sivuroolista päärooliin. Ja se on ollut
elämäni tehtävä tähän asti. Olen suoristanut teitä, tukenut, ohjannut, ja ennen
kaikkea kuunnellut. Olen myös saanut vastapalveluksena ohjausta asioista,
joista en ole ennen tiennyt. Haalinut tietoa joka toisille on arkipäivää. Koska
haluan kehittyä.
Aina kun katson elokuvia, tai luen kirjoja. Samaistun eniten
päähenkilöön, en siksi että hän on sankari, en siksi että hän on eniten seurattu.
Vaan siksi että juuri se on avain itse opetukseen joka halutaan tuoda kyseisellä tarinalla esille. Ja ketä päähenkilö olisi, jos sivurooleja ei olisi jo jaettu? Tiedätkö oman paikkasi tarinassa jossa olet juuri nyt?
Kun tämä asia on käyty läpi. Kerron vielä muutamia asioita olettamuksesta.
Asioita jotka ovat hyvä miettiä omalla kohdalla.
Kun näet, kuulet, tai haistat palanutta. Älä oleta että
jossain on tulipalo. Mene savua kohti, anna savun hajun tulla nenääsi ja voit ehkä
eksyä kaverin grillijuhliin. 😉
"Turha pitää esirippua ylhäällä, jos näytös on jo käynnissä" -JH