Hyväsydämisyys
Tänään on keskusteluuni tullut hyväsydämisyys, ja miten sen
hyväksikäyttö rikkoo hyväsydämisyyttä. Lähdin pohtimaan mitä tämmöiset ihmiset
saavat siitä, että he hyväksikäyttävät, ja valehtelevat ihmiselle, joka on
hyväsydäminen. Miltä heistä tuntuu, ja miksi he toimivat niin kuin toimivat.
Kaikki osaavat jo nimestä päätellä millainen ihminen on
loukattuna. Ihminen, joka antaa omistaan, vaikka ei olisi paljon mistä antaa. Hänellä
kynttilä on aina puolivälissä. Koska hän on se, joka kuuntelee, ymmärtää,
auttaa, antaa olkapään sitä tarvitsevalle, eikä ikinä itse pyydä mitään.
Tämmöinen ihminen on myös muuta kuin yllämainitsevat asiat.
Kun hyväksikäytetään ihmistä, joka haluaa ajatella hyvää, ja
yrittää ympäröidä hyviä ihmisiä ympärilleen, ja sinne kätkeytyy mätiä omenoita,
mitä voisi tapahtua, kun tämä ihminen ymmärtää itse tilanteen? Häntä on
viilattu linssiin. Ja hän on ollut se, joka ymmärtää, auttaa, ja tukee. Juuri
hänelle on valehdeltu. Juuri hänelle, joka on vain yrittänyt auttaa?
Suuttuisiko tämä ihminen? Tuntisiko hän vihaa? Olisiko pettymys niin suuri,
että hän tekisi pahoja asioita? Vai kohauttaisiko hän vain hartioita, poistaisi
ihmiset elämästään, ja jatkaisi omaa elämäänsä ilman että mitään ei olisi
koskaan tapahtunut? Kumpi olisi pitkällä tähtäimellä kannattavampaa?
Väkivalta tuo väkivallan luokseen. Mutta välinpitämättömyys
jättää ihmiseen syvät arvet. Ja tästä syystä itse ymmärrän ihmisiä, jotka
pitävät vain pientä liekkiä yllä. He eivät tee asioista suuria asioita, he
tekevät asioista yksinkertaisen julmia. Ja tästä syystä hyväsydämisyys on myös
palkitseva luonteenpiirre. Ei tarvitse kantaa kaunaa, väkivaltaa, pahaa oloa,
eikä varsinkaan valehtelijoita kontakteissaan. Toivoisin itse- että tällaisia
ihmisiä ei hyväksikäytetä. Se voi vaikuttaa moneen asiaan negatiivisesti, ei
hänen elämässään, vaan sen toisen.
Aina tulee päivä, kun totuus voittaa valheen.
Kun nämä ihmiset toimivat julmasti hyväsydämistä kohtaan, he
tavoittelevat yleisesti omaa etuaan. He eivät näe muuta kuin oman kuvansa peilistä,
joka kiillottuu jokaisesta valheesta. Tosin he eivät tiedä sitä, että kimalle
on vain harhaa. Kun tämä ihminen tippuu omien valheittensa verkon sisään,
siellä odottaa vain koruton pieni ihminen. Kenellä ei ole yhtään oikeaa
ystävää, ja vain kliseinen elämä, täynnä katkeruutta, vihaa ja tekohymyjä.