Elämän
peli – Sosiaaliset pelit
Ihmisiä on kautta aikojen kiehtonut erilaiset pelit. Joku
pelaa erän shakkia, kun taas toinen mieluummin pelaa erän pasianssia itseänsä
vastaan. On mielenkiintoista nähdä miten tähän elämän peliin joku on lisännyt
säännöt, joita meidän jokaisen pitäisi seurata. Kuka on tämän kaiken takana?
Miten me pelaamme pelejä joukkueena? Miten me pääsemme sosiaalisissa
peleissä etenemään? Milloin tiedämme, että pelit on pelattu? Voiko peleissä
ottaa uusinta kierroksen? Katsotaan asiaa tarkemmin.
Yleisesti emme tiedosta sitä, että pelaamme erilaisia
sosiaalisia pelejä. Ne tapahtuvat automaattisesti. Kun me tapaamme esim. työpaikalla
uuden henkilön. Me teemme sille sekunnilla ratkaisumme: hyväksy, en hyväksy,
passaa. Jos passaamme tämän kierroksen, se tulee eteen tulevaisuudessa
uudestaan. Jolloin meidän on pakko valita uudestaan.
Jos esimerkiksi olet rannalla ystäviesi kanssa, ja olette
päättäneet pelata rantapalloa. Ikäväksenne huomaatte, että teitä on yksi liian
vähän. Miten toimitte, että saatte tasalukuisen joukkueen? Ehkä voisitte pyytää
uuden ihmisen ja tutustua tähän pelin merkeissä, tai joku voisi jäädä laskemaan
pisteitä. Jolloin ette ota lisää ihmisiä ryhmittyneeseen joukkoonne. Te voitte
myös passata. Jättää peli seuraavaan kertaan, kun on tarpeeksi kavereita
mukana.
Sosiaalinen peli tuntuu
välillä joillekin ihmisille raskaaksi. Näitä ihmisiä kutsutaan usein introverteiksi.
He rasittuvat jatkuvasta sosiaalisuudesta, ja tarvitsevat näin latautuakseen
aikaa, siinä samalla toinen henkilö voi olla sosiaalinen ja pelata pelejä koko
ajan. Nämä mielletään ekstroverteiksi. Ja tietenkin on ihmisiä, jotka sekoittuvat
näihin molempiin ryhmiin. (ambivertti)
Miten me pelaamme sitten pelejä? Esimerkiksi tiedämme paljon
ihmisiä, jotka rakastavat draamaa. Ja nämä ihmiset on pahimpia pelaajia tässä
pelissä. He haluavat nähdä ihmisten reaktioita, ja hakevat näin huomiota. He
saavat pelistä kuin pelistä sotkuisen, koska eivät halua pelata sitä sääntöjen
mukaan. Mutta yleensä nämä ihmiset ovat hakeutuneet johonkin lauman suojaan,
vain siksi että he eivät ole yksin ottamassa näitä reaktioita vastaan. Voi myös
käydä niin että nämä ihmiset pelaavat pelejä yksin, ja poistuvat paikalta, kun
huomaavat olevansa altavastaajia.
Kun sosiaalisia pelejä pelataan, tärkeintä on pitää rajat
selvänä itselleen. Ihminen palaa yleensä loppuun, jos sekoittaa sosiaaliset
pelit oman elämänsä peliin. Yleensä on hyvä tehdä itselleen selväksi säännöt.
Tietynlaiset raamit, joita ei ylitä missään peli muodossa. Voisin esimerkiksi
antaa tästä perusparisuhteen.
Kun ihminen rakastuu toiseen henkilöön, hän tuntee
yhteenkuuluvuutta. Useissa suhteissa on vaikea löytää yhteistä polkua yhteen
muuton yhteydessä. Ja se on normaalia. Joudut avaamaan asioitasi toiselle
ihmiselle enemmän kuin tahtoisit, joudut muuttamaan omia pelisääntöjäsi. Joudut
punnitsemaan missä asioissa tulet vastaan toista ihmistä. Kompromissit on
tärkeä osa tätä elämäntapahtumaa. Kun olet tehnyt eka itsesi kanssa
kompromissit, on aika kuunnella kumppaniasi, ja kuulla hänen kompromissinsa
omien tapojen kanssa. Näin voitte yhdessä suunnitella miten saatte kaksi eri
peliä saman katon alle, ja voitte aloittaa yhden yhteisen, yhteisillä
pelisäännöillä. Ja näin saadaan parisuhde toimimaan kahden ihmisen välillä.
Joskus myös rakkaus sokaisee useita ihmisiä, ja he tekevät päätöksiä silmät
kiinni, ja eivät halua uskoa mitä näkevät tai kuulevat. Mutta ihminen on luotu
heräämään tästäkin unesta. Toisilla se voi viedä 9 kk alkuhuuman jälkeen, tai
10 vuotta kun elämä on ollut tasaisempaa jo pidempään.
Ystävyys-suhteet ovat aina osa hankalampaa peliä. Ja näin
ollen ihmisillä on eri arvossa olevia ystäviä. Toiseen voi luottaa ehkä
työasioissa paremmin, joka ei ole samassa työssä kuin sinä. Mutta työkaverille
voit kertoa jotain yksityiselämääsi liittyviä asioita turvallisin mielin, koska
hän ei liity yksityiselämääsi. Voit myös sekoittaa nämä kaksi. Ja toisinaan
suhde saattaa pysyä hyvänä, ja toisinaan se voi kuihtua pois. Mutta mikä
tärkeintä, sinun pitää vaalia ystävyyssuhteitasi.
Joskus ihminen voi
tietyissä tunteen vuoristoradan mutkissa päästää suustaan ilkeitä ja rumia
sanoja. Mutta se mikä on sanottu, on sanottu. Ja sen takana pitää pystyä myös
elämään. Tärkeää on, että kantaa vastuun, ja jos on oikeasti pahoillaan, se pitää
myös tuoda esille. Yleensä näissä tilanteissa luottaminen särkyy. Ja näin ollen
kuilu kasvaa kahden ihmisen välillä. Vaikka kyseinen tapahtuma olisi yksi kerta
10 vuodessa.
Tämän ystävyyssuhteen voi myös pilata ulkopuolinen tekijä,
mutta se vain kertoo siitä, että tämä ihminen ei ole koskaan edes ollut
ystäväsi. Hyvää ihmissuhdetta ei voi pilata, jos säännöt ovat molemmille
selvät.
Tässäkin asiassa tärkeintä on yhteiset säännöt. Yhteiset
asiat vetävät ihmisiä puoleensa. Mutta joskus olen myös kuullut sanonnan ”vastapuolet
vetää toisiaan puoleensa”, ja tämä yleensä johtuu siitä, että ihminen on kyllästynyt
tiettyihin asioihinsa elämässään, ja haluaa niihin muutoksen. Ja näin ollen hän
haluaa tutustua uusiin asioihin toisen ihmisen kautta. Jolloin alkaa uusi taso.
Sosiaalisissa peleissä pelataan aivan eri luokassa kuin
henkilökohtaisella kentällä. Sosiaalisen pelin ”pelastukset” ovat hyvin vähäisiä,
ja vaatii todella kurinalaisen elämän. Tasot vaikeutuvat vuosi vuodelta. Jokainen
asia mitä teet elämässäsi, tuo tähän peliin lisää tasoja. Vaikeimmat tasot
voivat päättyä ikävästi, ja se saattaa tuoda usein kyyneliä silmiin, mutta
silti ne opettavat sinua sinun henkilökohtaisessa pelissäsi. Tärkeintä tässä
pelissä on vain pitää silmät, korvat ja suu auki. Puhu, kuuntele, ja näe.
Muuten et pääse eteenpäin.
