Vanhemmuus pähkinän kuoressa
Helppo aihe, vanhemmuus. Miltä tuntuu olla vanhempi, ja mitä
se pitää sisällään? Siihen voisin antaa oman näkökantani tänään.
Vanhemmuus on yksilöllistä. Jokainen kanavoi oman
tietämyksensä siihen, miten asioiden pitäisi olla, ja miten ristiriitaisissa
tilanteissa pitää toimia. Mutta vanhemmuus on muutakin kuin käskyjä, ja
hallintoa. Se on oma ristimatkansa. Kun minusta tuli äiti, en olisi voinut
kuvitella upeampaa asiaa. Pääsisin antamaan seuraavat 18 vuotta opetusta
jälkeläiselleni, jotta hän pärjää tässä helvetillisessä oravan pyörässä.
Kaikki alkoi jo odotusaikana. Säännöt. Mitä saat syödä, mitä
et. Lista asioista, joita ei saanut syödä oli todella pitkä. Alkuun minua pelotti,
voinko muistaa kaiken. Sen jälkeen tuli tulevaisuuden suunnittelu. Piti tietää
mitä puen lapselleni, jottei hän näytä erilaiselta kuin muut. Tarvikkeet, joita
tarvitsen lapsen syntyessä, ja kehittyessä. Ympäristö, minkälainen ympäristö
olisi paras kasvualusta? Vanhat opit, hitti vai huti? Kysymyksiä oli monia, ja
vain minä tiesin vastauksen.
Kun lapsi syntyi, hänestä
tuli legenda. (Tämä on siis minun antama lempinimi.) Ja siitä se oravanpyörä sai
alkunsa. Ei kaunis tarinan alku, mutta lopussahan se kiitos vasta seisoo.
Nyt on kulunut 8 vuotta siitä, kun otin tehtäväni vastaan.
Ja jokainen viikko tuo minulle uuden näkökannan siihen mitä minulta vaaditaan,
ja miten halutaan, että toimin.
Useasti kuulen muilta vanhemmilta, kuinka väsyttävää on olla
24/7 läsnä. Ja kyllä se on vuorokauden ympäri, 7 kertaa viikossa, ympäri
vuoden. Jos sinne mahtuu 52:ssa viikossa muutama vapaa päivä, se pitää olla
tarkkaan mietitty.
·
Yhteiskunta pakotteet
·
Käyttäytyminen
·
Säännöt
·
Aika, ja sen riittämättömyys
·
Raha
·
Tunne-elämä
·
Ruoka-ajat, Ruoka
·
Päivä rytmi
·
Trendit
·
Kulttuuri
·
Perintö
·
Perinteet
·
Hyvinvointi
·
Työ
·
Suhteet
Lista on loputon mitä pitää
muistaa, ollessasi huoltaja. Olet vastuussa nyt myös toisen ihmisen asioista. Ja
tämä yleensä unohtuu monilta. Monet myös vertaavat lemmikkejä lapsiin. Heissä on
paljon samoja yhtäläisyyksiä, mutta lapsi voi sanoa ajatuksensa ääneen, toisin
kuin lemmikki.
Lapsen rakentaessa omaa
identiteettiään, vanhemman pitää olla tukena, ja ohjurina. Monet nykyajan vanhemmista
muistaa omasta lapsuudestaan, kuinka oman identiteetin etsintä oli vaikeaa,
vain koska elettiin sekasorron aikaa. Se sama aika on edelleen, mutta eri
tavalla varjostuneena. Itse syyllistyn miettimään toisinaan sitä, että ennen
oli jotkut asiat paremmin. Nykyajan lapsen stressi taso hipoo korkealla, ja
painetta kasvatetaan lisää. Miksi?
Jos lapsen stressi taso kasvaa
hurjaa vauhtia jo alakoulu ikäisellä, miten vanhemman stressi vähentyisi?
Ulkopuolisten aiheuttama painostus voi johtaa myös siihen, että vanhemmat
palavat loppuun nopeammin kuin ennen. Koulu vaatii vanhemmilta tarkkaa syyniä
lapsen opiskeluista, ihan niin kuin se olisi vanhempien vika, että lapsi on
jatkuvasti väsynyt, ja yli stressaantunut, ja tästä syystä koulussakin voi
tökkiä?
Eikö riitä, että vanhempi myös huolehtii
vastapainoisesti siitä, että lapsi pääsee harrastukseen, jossa saa olla edes
hetken lapsi? Mutta sitten päästään siihen, että lapsi ei voi harrastaa mitään,
jos aikuinen perheenjäsen ei käy töissä. Työ vie päivästä useamman tunnin,
siihen vielä miinuksena työmatkat, ruuan laitto, läksyjen tarkastaminen,
auttaminen niissä, talouden hoito, ja joskus pitää myös muistaa itsensä ja riittävä
levon saanti. Mutta jo perus arjen pyörteessä patterit voivat olla vähissä.
Kellotettua menoa jatkuvasti. Pitäisi keretä näkemään sukulaisia, ja joskus
jopa omia kavereita. Jatkuva kiire ja stressi. Tähän on tultu.
Elämä on valintoja täynnä,
sanotaan. Ja tämä pitää paikkansa. Sinun pitää valita. Mikä on paras maito? Jos
on allergioita, mitä valitset? Punainen, sininen, vai sittenkin neutraali? Asiaton,
vai asiallinen? Monia valintoja. Monia ratkaisuja. Joskus jopa vaikeita: Kunhan
perheellä on kaikki hyvin. Kunhan kukaan ei vihaa. Kunhan kukaan ei vertaile.
Kunhan kaikki olisivat kilttejä. Kunhan vain he ymmärtäisivät…
Vanhemmuus on jatkuvaa kehittymistä,
stressiä, ja rakkautta. Kaiken se kestää. Kaiken se kantaa.
Se miten saat ajan riittämään
kaikkeen, on jokaisen perheen oma tapa toimia. Toisilla on enemmän aikaa
lapsille, kun taas toisilla vanhemmat ottavat torkkuja päivisin. Lapsi tottuu
siihen, mikä on normaalia. Mutta lapsi tarvitsee oikeat ohjeet malliin, minkä
hän omaksuu. Vanhemmat ovat siis myös esimerkkejä valinnoillaan, ja teoillaan.
Ja tästä syntyy vastuu, mikä muuttaa omia tarpeita.
Työlästä, eikö?
Vanhemmuus tarvitsee ajatuksia, suunnittelua,
keskittymistä, erilaisia taitoja, mukautuvuutta ja monia muita asioita. Mutta
se mitä siitä syntyy, on palkitsevaa. Luottamus. Rakkaus. Yhtenäisyys. Kun yrität
parhaasi, ja teet oikeat ratkaisut oman lapsesi kanssa, saat sen tuplana
takaisin.
”Jokainen kulkee oman
polkunsa, voimme olla katulamppu tien vieressä, mutta emme voi rakentaa tietä
valmiiksi.” -JH
Matkaa on vielä paljon edessä,
mutta onneksi aika on minun puolellani. Mukavaa syksyä!