Moraaliset silmälasit
Kun katsomme moraalisten silmälasien läpi asioita, mitä sinä
näet? Minä näen monia pieniä asioita, joista yhdessä tulee isompia
kokonaisuuksia. Monille moraaliset käsitteet ovat tulkinnanvaraisia, ja tästä inspiroituneena
ajattelin itse kirjoittaa ylös minulle tärkeitä ”moraalisääntöjä.”
Uskonnot tunnetaan näistä paremmin, esim. kymmenen käskyä
ovat kristinuskossa moraalisäännöt. Voisin koota niistä myös ateisteille oman.
Lempi ”sääntöni” on kultainen sääntö: kohtele muita, niin
kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Tämä kattaa pääsääntöisesti jokaisen oman
moraalin. Kukaan meistä ei halua elää kenenkään potkupallona, loukattavana, tai
hyväksikäytettävänä. Me emme ole roskakoreja. Me teemme roskakoreja, mm taiteesta,
käsityöstä, liikunnasta jne.
Hyvää ja pahaa on jokaisessa, sanotaan.
Se miten saamme omat roskamme kerättyä roskakoreihimme, on
meistä jokaisesta itsestä kiinni. Minulle moraalisääntöjä on opetettu vuodesta
-96. Niitä on ollut yhtä monta, kuin niiden omaaviakin. Tässä mm. muutama
niistä:
- - Älä satuta muita, jos sinulla ei ole siihen erittäin pätevää syytä. sis. henkisen ja fyysisen väkivallan. (Välittäminen)
Välitämme joskus ihmisistä niin paljon, että sokaistumme
monille asioille, voimme vahingossa vahingoittaa toista sanoilla, tai teoilla,
ymmärtämättä sitä mitä se toiselle merkitsee. esim. sopimattomat vitsit voivat
loukata, mutta aina voi pyytää anteeksi ajattelemattomuutta, tai puutteellista
tietoa henkilöstä.
- - Älä koskaan ole epäkunnioittava muita kohtaan, vaikka he olisivat sinua kohtaan. (Kunnioitus)
(Raamatussa asia ilmaistaan; ”jos joku lyö sinua toiselle
poskelle, käännä hänelle toinenkin.” Emmehän me tiedä miksi toisella on
patoutunutta vihaa niin paljon sisällään, tai miksi hän toimii väärin, mutta
omasta mielestään oikein) (Matt. 5:39)
- - Yritä aina parhaasi korjata omat virheesi. (Hyväksy puutteellisuutesi)
Me kaikki teemme virheitä, oli se sitten tuolin
rakentamisessa, tai ihmissuhteissa. vaikeimmat sanat ihmiselle ovat yleensä
kiitos, ja anteeksi.
- - Puhu aina totta. (Rehellisyys)
Rehellisyys maan perii, sanotaan. Ja näin kuuluu ollakin.
Joskus valkoiset valheet ovat sallittuja, mutta miksi? Ehkä pelkäämme
kanssaeläjiemme reaktioita, tai ehkä yritämme pehmittää totuutta, joka
paljastuu myöhemmin. Yleisemmin lapsille kerromme niitä, koska lapsen
ymmärtämistaso on matalampi kuin aikuisilla. Mutta kysymys kuuluu:
Valehtelemmeko me lapsen vuoksi, vai itsemme?
- - Yhteiskunnan moraalisäännöt pitää suhteuttaa omaamme. (Mukautuvaisuus)
Kuinka usein mietimme mitä muut ajattelevat meistä, mikä on
oikein ja mikä on väärin? Mitä näytämme ulospäin, ja mitä vain ”valituille”?
Olemmeko me sittenkään niin moraalisia kuin annamme kuvan toisille?
Se miten suhteutamme omat moraalikäsitteet yhteiskunnan kaikkivoipaan
mielipiteeseen ja yhteisiin moraalikäsitteisiin, on joskus vaikea hahmottaa,
varsinkin kun yhteiskunnan pääelin (hallitus, eduskunta, presidentti) salaavat
meiltä asioita, valehtelevat kansalaisille, ja polkevat heikompi osaisia. He
sanovat tutkivansa asioita monesta eri vinkkelistä, jättäen kuitenkin asioita
toteuttamatta. Onko se yhteiskunnallinen moraali sääntö? Valehtele niin pitkään
kuin kaikki uskovat, ja sitten kerro totuus, ja pakene paikalta. Kierrä veroja
niin kauan, kunnes verottaja saa sinut kiinni. Etsi lakipykälistä porsaanreiät,
ja hyödynnä niitä. Sitä meille opettaa media, koulut, ja moni muu vaikuttava
taso. Ja se on minun moraalisäännöissäni VÄÄRIN.
- - Rakasta itseäsi, ja rakasta kaikkia, mutta älä ota rakkautta kaikilta vastaan, jos se ei ole vilpitöntä. (Rakkaus)
Jokainen tietää millaista on olla ilman rakkautta, jokainen
tietää, että rakastaminen on vaikeaa, samalla tiedämme, että aina löytyy joku,
joka rakastaa meitä sellaisena kuin me olemme. Silti meidän pitää tietää rakkauden vaaroista,
ja kuinka se muuttaa meidän moraaliamme. Miten voimme olla sekoittamatta niin
upeaa asiaa oikean ja väärän valitsemiseen. Vaikka se tuntuisi hyvältä, se ei
välttämättä ole aina oikein. Koska kaikilla on oma käsitys rakkaudesta. Ja
jotkut käyttävät rakkautta hyväksi.
(Rakkaus on
kärsivällinen, lempeä, ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy
sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä
pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee totuuden voittaessa. (1. kirje
korinttilaisille 13:4-7) Otin tämän tähän, koska jos rakkaus olisi niin kuin tässä
raamatun kohdassa sanotaan, se olisi kaikista tärkein moraalinen sääntö.
Jos olet päässyt listassa jo näin pitkälle, onnittelut. Näit
juuri minun lasieni läpi. Joskus vain on todella vaikea tietää mikä on oikein
ja mikä väärin. listaan voisi myös lisätä mm. Älä kajoa toisten omaisuuteen,
koska et omista sitä, mutta mielestäni se sisältyy rehellisyyteen muita ja
itseään kohtaan. Voisin myös lisätä omaan
listaani: Jos syyllistät muita, et ymmärrä toisten ajattelutapoja. (Ymmärrys) Tämä
kävelee myös käsikädessä kunnioituksen kanssa.
Mutta ettei tästä
tule kohtuuttoman pitkä. jätän nämä tähän. Kuulisin mielelläni lukioiden
ajatuksia myös.
Jos välillä otamme lasit pois silmiltä, ja katsomme ihmisiä
suoraan sieluun, näet hyvän ja pahan kietoutuneen yhteen, vain koska ilman
pahaa ei olisi hyvää. Mutta ensin on opittava itse, mikä satuttaa, loukkaa, murtaa,
tai on muutoin pahaksi itselle, ja muille... tai yhteiskunnalle.
Jos luonto osaisi puhua, puhuisiko se ihmisistä hyvää vai
pahaa? Siihen voin mahdollisesti palata myöhemmin.
