sunnuntai 16. tammikuuta 2022

Kuka olen, mitä ajattelen?

Mistä kaikki lähti...


Olen ollut lähipäivinä tekemisissä masentuneiden ihmisten kanssa... En tiedä mitä minun pitäisi ajatella. 

Ehkä ei mitään. 

Yritän auttaa kyseisiä ihmisiä, mutta jotenkin he saavat minussa heräämään toivon. Toivo on sana, jonka haluan jakaa kaikille. Se auttaa elämän synkimmillä hetkillä, mutta niin se auttaa iloisilla ja jännittävilläkin hetkillä. 

Jokaisella ihmisellä on pala toivoa. 

Eräs artisti halusi vain palan rauhaa. 

Mutta minä haluaisin antaa ihmisille palan toivoa. Takataskuun. Nykyisyyteen, tulevaisuuteen, ja muistomatkalle, jossa kohdataan omat möröt. 

Miten ihminen voi koskaan olla ehjä ja kokonainen? Onko mahdollista olla henkisesti täysin ehjä? en usko.

Jokaisella ihmisellä on omat painajaiset. Se kaveri, joka on Zen-ihmisiä, voi esittää muille, että hänellä on sisäinen rauha.Todellisuudessa hän on luonut itselleen sellaisen tilan, jossa hän pääsee rauhoittumaan elämän vastoinkäymisiltä. 

Ehkä tämä sama henkilö on hyvin stressaantunut töissä, ehkä hänellä on talousvaikeuksia, ehkä hänellä on selvittämättömiä asioita menneisyydessä. Mutta totuus on. Kukaan ei ole täysin virheetön.

 Ihmiset toistavat samoja mantroja päivästä toiseen. ” Yksi hymy päivässä pitää mielen virkeänä” ”Hymyile, se palaa takaisin.” ”Ole onnellinen tänään, koska huomenna se voi olla myöhäistä.”. Paskat! 

Se kertoo vain siitä, että pelkää tulevaisuutta.

 Ihmisellä pitää olla hyviä ja huonoja päiviä. Ihmisen pitää tuntea jokaista tunnetta. Mitä enemmän voit kertoa tunteistasi ääneen ja näyttää tunteesi, sitä ehjempi olet. 

On totta, että joka paikkaan tunteet ei sovi. Työmaalla jos esität heikkoa, se voi tarkoittaa sitä että menetät työsi, koska olet impulsiivinen. 

Julkisilla paikoilla jos näytät tunteesi, ja se sattuu olemaan negatiivinen, ihmiset osoittelevat, ilkkuvat, nauravat, pelästyvät, hämmentyvät... ja ennen kaikkea syyllistävät.

 Syyllisyys... se tunne, jonka kaikki tiedämme. Joskus joku ihminen on syyllistänyt meitä jokaista. 

Ehkä se oli isä tai äiti, tai alakoulun opettaja. Sillä ei ole väliä kuka se on ollut, vaan sillä että se antoi meille syyllisyyden tunteen. opimme että teimme jossain asiassa virheen... 

Virheellä ei ole väliä, kunhan oppii siitä. niin sanotaan. Joskus jopa virhe voi olla elämämme kannalta ratkaiseva tekiä. 

Ehkä joku tietty virhe opettaa meille, keitä me olemme, mitä me haluamme, minne me haluamme saavuttaa.

                                       Voimme kehittyä paremmaksi. 

                         Voimme kehittyä parhaaksi versioksi itsestämme. 

Olen miettinyt useasti, että minulla olisi paljon kirjoitettavaa, mistä aloittaisin? 

Aloittaisinko elämästäni? Entä aloittaisinko ystävistäni, jos kertoisin elämästäni...  

Vai kenties perheestä, vai haluaisinko kenties kertoa omista tunteistani...

 miten voin laittaa kaikki tunteeni tekstimuotoon niin että se välittyisi myös muille... 

Eilen illalla autoin erästä ystävääni kohtaamaan oman pelkonsa, autoin häntä ylittämään oman ahdistuksensa, keskustelemalla hänen tunteistaan.

 Saman illan aikana toinen ystäväni oli hieman päihtynyt, ja pyysi minua soittamaan. Soitin ystävälleni, hän kertoi mikä häntä todella harmitti.

 Hän kirjoitti omalle seinälleen sosiaaliseen mediaan siitä. Ja mietin vain… miksi muut eivät pysty siihen? Yleensä ihmiset kirjoittavat vain iloisista asioista nettiin.

 Ei kukaan kerro sitä, kun menee lähimmäiseen hermot, tai tuntee vihaa, ahdistusta tai tuskaa. 

Ja jos joku kirjoittaa, se yleensä on jo niin pitkällä oman elämänsä syövereissä, että jos joku lukee sen, kyseinen ihminen voi katsoa tekstin liian ahdistavaksi, hän näkee tekstissä masennuksen...

Hän näkee siinä ongelmallisen henkilön kirjoittamassa... Miksi? 

Miksi tällä henkilöllä joka tekstin kirjoitti ei ole oikeutta ilmaista pahaa oloaan tekstin muodossa ilman että hänet leimataan ongelmalliseksi? Hänen taustansa voivat olla erittäin hyvät, mutta yhtäkkiä kauniina päivänä hän harmistui todella. 

Jos hänen elämässään oli henkilö, joka on tuonut pinnalle juuri ne negatiiviset tunteet? Mitä luulet? tuomitsisitko sinä?

Tämä tekstiluonnos on minulle. minulle, jonka päässä on tuhansia ajatuksia siitä, mitä voisin kirjoittaa.

 Minulle, joka tuntee useampia tunteita päällekkäin, minulle, joka tietää, että tämä teksti voi satuttaa ihmisiä. Minulle, joka myöntää itsellensä olevansa taitava, jos vain antaa mahdollisuuden. 

Mahdollisuus olla omasta itsestään paras versio.

Minulle, joka on ollut ahdistunut, minulle, joka on sekava seinäkello ilman että siitä on mitään iloa kenellekään. 

Minulle, joka aloittaa kymmenen työtä ja saa ehkä yhden niistä valmiiksi. Minulle, jonka asunto on sekaisin koska motivaatio siihen on hukassa, tai sitten olen vain laiska laittamaan asunnon näyttely kuntoon, koska näin on hyvä.

En halua täydellisyyttä, pyrin epätäydellisyyteen, jotta minulla olisi helpompi olla. 

Minä, perfektionisti. 

Kuka minä olen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Elämän peli

                  ELÄMÄN PELI   Kun kuulet elämän pelistä. Se voi tarkoittaa montaa eri asiaa. Mm. Sosiaaliset pelit ovat yleisiä työpaikoil...