Joulu ideoita 1

 

JOULUSTA OPPEIHIN

 

Kaikki me tiedämme kuinka kiireinen, ja stressin ympäröivä kuukausi on starttaamassa. Odotukset, lahjat, ruoka, sisustus, joulusiivous jne. Mutta siitä voi tehdä myös hauskaa.

Viime vuonna järjestin lapselleni yllätyksellisen kuukauden. Tontut lähettivät kirjeitä, ja lapsi odotti innolla, koska niitä tulisi lisää. Lapsilla yleensä ovat lahjat prioriteetti yksi jouluna. Ja tästä syystä kaverien hankinnat, ja mielipiteet ovat lapsille tärkeitä.

Tänä vuonna piilotin jo lelulehden, ja pyysin lastani miettimään tarkkaan mitä toivoo joulupukilta. Hänellä on vaikeus tehdä toivelistaa, koska hänen sanojensa mukaan hänellä on jo kaikkea. Joten hän päätti pyytää kaverinsa apua. Ajatus oli loistava, mutta toiveet ei ollut hänen, vaan hänen kaverinsa. Tästä syystä tonttu lähetti hänelle kirjeen ja toivelistan.

 

Valkoiseen kohtaan tulee nimi. 

Lapsen mielikuvitus on ihmeellinen, ja se antaa paljon voimaa lapselle oppia uutta. Joten tästä syystä yhdistän joulun oppeihin. Tänä vuonna lapseni pääsee opettelemaan omien tunteiden, ajatusten ja mielikuvituksen ulosantia. Hän pääsee kirjoittamaan, lukemaan sekä askartelemaan. Hän voi kehittyä omaan tahtiinsa, mutta saa vain lisävoimaa pienestä jännityksestä, ja mielikuvituksen luomasta illuusiosta.

Ajattelin päivittää blogiini vinkkejä, siitä mihin tätä joulun ihmeellistä aikaa vai kenties taikaa, voi käyttää hyödyksi lapsen tai miksei työkaverin kehittämiseen ihmisenä. Pieniä tehtäviä, aiheita, ajatuksia. Tai vain tapa päästä itse takaisin omaan mielikuvituksen lähteelle.

Miten tämä toimii?

1.       Vain mielikuvitus on rajana. Voit tehdä ”tonttupostin” esimerkiksi laittamalla pienen laatikon seinän viereen, johon ilmestyy kirjeitä silloin tällöin. Varmista että tekstiä ei voi tunnistaa käsialaksesi. Paperin valitseminen on myös hyvin tärkeää.

2.       Kirjoita, kuin tonttu. Ole ystävällinen, mutta älä päälle käyvä. Kerro terveisiä tontuilta. Esim. Hirsi-tonttu, Keksi-tonttu, Kura-tonttu, Pipari-tonttu jne. On myös hyvä muistaa, että jos yksi ja sama tonttu lähettää kirjeitä, se saa illuusion rakoilemaan. Välillä tontut voivat lähettää aikaisemmalta tontulta terveisiä omassa kirjeessään.

3.       Jos haluaa antaa vielä lisää mielikuvitukselle ruokaa, järjestä tontulle oma tila, mistä voi liikkua kodin ja Korvatunturin välillä. Siinä on tekemistä sinulle, ja lapselle, tai vain silmän iloa joulun odotukseen. Näin mm. lapsi osaa arvostaa itsetehtyä, ja haluaa varmasti myös itse tehdä jotain. Kädentaidot kehittyvät.

4.       Mieti mitä kirjoitat, miksi, ja miten voit kohdentaa sen juuri kirjeen saajalle.  

Ensimmäinen kirje sisältää tärkeitä kysymyksiä. Henkilökohtaisia. Mikä sen parasta: läjä kysymyksiä, mutta vastauksen tietää vain lukija itse.  Samalla hänen pitää kysyä itse itseltään, mitä hänelle kuuluu, ja miksi toivoo juuri kirjoittamiaan lahjoja.

Niin kuin laulu sanoo ”Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta, joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.” 

Hauskaa ja rentouttavaa joulun odotusta! 

Yhteiskunnallinen kaaos

 

Nyt kun lukee uutisia, ei voi olla huomaamatta pelkoa. Olen miettinyt mistä uskaltaisin, ja haluaisin kirjoittaa. Monia aiheita, ja monia mielipiteitä. Kirjoittamisen hienous on juuri siinä, että saamme kertoa sanoilla ajatuksemme, mutta silti sitä yritetään sensuroida, miksi? Sanan vapaus on kuitenkin vielä oikeus, kunhan ei herjaa, tai loukkaa toisia. Kansan kiihottamisesta puhumattakaan. Mielipide, joka saa jopa ihmiset tappamaan, ja vahingoittamaan toisia, miksi? Ajatteleminen ei nykyään ole muodissa, miksi? Monta kysymystä, joihin vastauksen saaminen on pitkällä kaarella hyvin vaikea saada.

Ulkopuolinen paine

Ihmiset ajattelevat paljon sitä, miten toiset suhtautuvat, ajattelevat, tai arvostelevat heitä. Juuri tiktokin syövereissä näin videon siitä, kuinka eräs ihminen sanoi sen viittavan traumaan, jolloin ei kokenut turvallisuuden tunnetta kotona.

Mitä jos asia ei ole niin yksinkertainen. Jos maailman tilanne on epävakaa, ja saa aikuiset pelkäämään toisiaan, miten lapsi voisi tuntea olon turvalliseksi? Koulussa lapsille laitetaan korkeat tavoitteet, ja pahimmassa tapauksessa lapsi hukutetaan kotiläksyihin, ja velvollisuuksiin. Missä kohtaa lapsi saa vain olla lapsi? Lomalla? Ehei, koulu pitää huolen siitä, että lapsi tekee jopa lomalla läksyjä, ettei vaan hetkeksikään saa hengähtää. Lapsista huomaa herkemmin ulkopuolisen paineen luoman kireyden ja ahdistuneisuuden. Kaverit koulussa kilpailevat kenellä on eniten rahaa, tai söpöin lemmikki. Arvostelu on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus.  Mistä kummasta lapset olisivat tämän oppineet?

 

”Meidän äiti tekee parempaa ruokaa kuin teidän äiti.” Kuka muistaa tämän?

 

Me haluamme varmasti kaikki tehdä maailmasta paremman. Onnellisemman. Mutta miten siinä onnistutaan, jos me, jotka näytämme esimerkkiä tuleville sukupolville, emme näytä esimerkkiä? Meidän pitäisi luoda turvallinen ympäristö, meidän pitäisi kunnioittaa toisia, meidän pitäisi puuttua tähän stressaavaan ilmapiiriin, mutta miten?

Kun lukee mm. kouluun ja opiskeluun liittyviä tutkimuksia, on oppiminen ja älykkyys laskenut hurjaa vauhtia. Moni kertoo kuinka nykyajan lapset ovat fiksumpia kuin tämän hetken aikuiset, ja se voi hyvinkin pitää tietyissä asioissa paikkaansa. Mutta emme saa unohtaa, että nykyiset aikuiset ovat nähneet kolikon kaksi puolta. Nuoriso, ja lapset näkevät vain tämän hetken. Sotaa, kurjuutta, masennusta, stressiä, kiirettä, työttömyyttä. Monia negatiivisia asioita, liian läheltä.  He näkevät aikuisten pelon, ja heijastavat sitä. Emme voi suojella lapsia pahalta, mutta voimme helpottaa heidän oloaan rakkaudella, kuuntelemalla, ja opettamalla heille parempaa huomista. Mutta se ei riitä. Emme voi ulkopuolista painetta poistaa, voimme vain helpottaa.

Kilpailut

Kilpailuhenkisyys, ja sen vaikutus ihmisten käytökseen. Kilpailut, joissa palkintona on kunnia, rahaa, tai hyvä titteli. Ihmiset kilpailevat kaikessa. Normaali kilpaileminen olisi hyvässä hengessä, jossa kaikki olisivat voittajia, mutta ikävä kyllä nykyään se ei mene niin. Kilpailutetaan sähkö, tai miten olisi maailmanmestari jalkapallossa, jääkiekossa tai yleisurheilussa. Mielipide siitä ketä kannattaa, ja kuka on paras, ja kenen joukkue voitti.  Jalkapallo peleissä katsomossa tapellaan, ja solvataan vastapuolueen kannattajia. Töissä kilpaillaan, kuka on paras myyjä, tai kuukauden työntekijä. Paska maku siitäkin tulee suuhun väkisin, jos et ollutkaan yhtiölle se hyödyllisin. Vanhemmat kilpailevat kenen lapsi on kaunein, fiksuin tai menestynein. Vaaleissa kilpaillaan ja mitataan, kuka on kansan suosiossa, kenellä on tarpeeksi/eniten varallisuutta mainostaa itseään, ja kuka on eniten kansan puolella. Jatkuva kilpailuhenkisyys ja kilpailu erottaa ihmiset. Listaan pitää myös lisätä covid-19 rokotukset ja passi. Kuka oli kunnon kansalainen ja otti piikit käteen, miten erotettiin rokotetut, ja rokottamattomat ja näin ollen saatiin kilpailu asetelma jo niin, kuka pääsi perjantai iltana baariin, ja kuka ei. Myös valinnan vapaus rikottiin räikeästi viruksen kautta.  Mitä tulee koulun stipendeihin, tai hymypatsaisiin. Tarkoitus on saada lapset motivoitumaan hyvään käytökseen, ja oppimiseen. Silloin ne, jotka eivät saa palkintoa omasta panostuksestaan, jäävät vähemmälle huomiolle. Aina jää jollekin paha mieli.

Mainitsin kirjoittamisesta alussa, ja tämä herättää myös tunteita mm koulumaailmassa. Lapset osaavat koko ajan vähemmän kirjoittaa vain kynällä ja paperilla. Kaunokirjallisuus on historiaa. Suomen kieltä muutetaan, ja se nykyaikaistuu koko ajan, murteet ovat yhtä sekasotkua, ja kommunikointi vaikeutuu. Mitä me voimme tehdä asialle? Emme voi pakottaa kaikkia pitämään kiinni kauniista kielestämme, jos päätös ei ole yhteinen. Me olemme niitä, jotka opettavat jälkipolvelle sen kauneuden. Me teemme lapsille perinnön, mutta minkälaisen?

Minä en voi sanoa mikä on oikein tai väärin, mutta kultainen keskitie on vaikea saavuttaa, jos tuhoamme kaiken sen mitä sen eteen olemme tehneet. Olkaamme paras kuva itsestämme, jätetään pahuus elämästä pois, ja täytetään hyvyydellä. Ehkä niin saamme maailmasta paremman paikan.  

Tämän kertainen ajatushautomon tuotos on sekava, ei siksi ettenkö voisi kirjoittaa yhdestä asiasta, vaan siksi että liian moni asia liittyy toisiinsa, ja on joskus kiva vain kirjoittaa ja tuoda ajatuksiaan julki, vaikka sitten sekavasti tanssahdellen.

 

Vanhemmuus pähkinän kuoressa

 

Helppo aihe, vanhemmuus. Miltä tuntuu olla vanhempi, ja mitä se pitää sisällään? Siihen voisin antaa oman näkökantani tänään.

Vanhemmuus on yksilöllistä. Jokainen kanavoi oman tietämyksensä siihen, miten asioiden pitäisi olla, ja miten ristiriitaisissa tilanteissa pitää toimia. Mutta vanhemmuus on muutakin kuin käskyjä, ja hallintoa. Se on oma ristimatkansa. Kun minusta tuli äiti, en olisi voinut kuvitella upeampaa asiaa. Pääsisin antamaan seuraavat 18 vuotta opetusta jälkeläiselleni, jotta hän pärjää tässä helvetillisessä oravan pyörässä.

Kaikki alkoi jo odotusaikana. Säännöt. Mitä saat syödä, mitä et. Lista asioista, joita ei saanut syödä oli todella pitkä. Alkuun minua pelotti, voinko muistaa kaiken. Sen jälkeen tuli tulevaisuuden suunnittelu. Piti tietää mitä puen lapselleni, jottei hän näytä erilaiselta kuin muut. Tarvikkeet, joita tarvitsen lapsen syntyessä, ja kehittyessä. Ympäristö, minkälainen ympäristö olisi paras kasvualusta? Vanhat opit, hitti vai huti? Kysymyksiä oli monia, ja vain minä tiesin vastauksen.

 Kun lapsi syntyi, hänestä tuli legenda. (Tämä on siis minun antama lempinimi.) Ja siitä se oravanpyörä sai alkunsa. Ei kaunis tarinan alku, mutta lopussahan se kiitos vasta seisoo.

Nyt on kulunut 8 vuotta siitä, kun otin tehtäväni vastaan. Ja jokainen viikko tuo minulle uuden näkökannan siihen mitä minulta vaaditaan, ja miten halutaan, että toimin.

Useasti kuulen muilta vanhemmilta, kuinka väsyttävää on olla 24/7 läsnä. Ja kyllä se on vuorokauden ympäri, 7 kertaa viikossa, ympäri vuoden. Jos sinne mahtuu 52:ssa viikossa muutama vapaa päivä, se pitää olla tarkkaan mietitty.

·         Yhteiskunta pakotteet

·         Käyttäytyminen

·         Säännöt

·         Aika, ja sen riittämättömyys

·         Raha

·         Tunne-elämä

·         Ruoka-ajat, Ruoka

·         Päivä rytmi

·         Trendit

·         Kulttuuri

·         Perintö

·         Perinteet

·         Hyvinvointi

·         Työ

·         Suhteet

Lista on loputon mitä pitää muistaa, ollessasi huoltaja. Olet vastuussa nyt myös toisen ihmisen asioista. Ja tämä yleensä unohtuu monilta. Monet myös vertaavat lemmikkejä lapsiin. Heissä on paljon samoja yhtäläisyyksiä, mutta lapsi voi sanoa ajatuksensa ääneen, toisin kuin lemmikki.

Lapsen rakentaessa omaa identiteettiään, vanhemman pitää olla tukena, ja ohjurina. Monet nykyajan vanhemmista muistaa omasta lapsuudestaan, kuinka oman identiteetin etsintä oli vaikeaa, vain koska elettiin sekasorron aikaa. Se sama aika on edelleen, mutta eri tavalla varjostuneena. Itse syyllistyn miettimään toisinaan sitä, että ennen oli jotkut asiat paremmin. Nykyajan lapsen stressi taso hipoo korkealla, ja painetta kasvatetaan lisää. Miksi?

Jos lapsen stressi taso kasvaa hurjaa vauhtia jo alakoulu ikäisellä, miten vanhemman stressi vähentyisi? Ulkopuolisten aiheuttama painostus voi johtaa myös siihen, että vanhemmat palavat loppuun nopeammin kuin ennen. Koulu vaatii vanhemmilta tarkkaa syyniä lapsen opiskeluista, ihan niin kuin se olisi vanhempien vika, että lapsi on jatkuvasti väsynyt, ja yli stressaantunut, ja tästä syystä koulussakin voi tökkiä?

 Eikö riitä, että vanhempi myös huolehtii vastapainoisesti siitä, että lapsi pääsee harrastukseen, jossa saa olla edes hetken lapsi? Mutta sitten päästään siihen, että lapsi ei voi harrastaa mitään, jos aikuinen perheenjäsen ei käy töissä. Työ vie päivästä useamman tunnin, siihen vielä miinuksena työmatkat, ruuan laitto, läksyjen tarkastaminen, auttaminen niissä, talouden hoito, ja joskus pitää myös muistaa itsensä ja riittävä levon saanti. Mutta jo perus arjen pyörteessä patterit voivat olla vähissä. Kellotettua menoa jatkuvasti. Pitäisi keretä näkemään sukulaisia, ja joskus jopa omia kavereita. Jatkuva kiire ja stressi. Tähän on tultu.

Elämä on valintoja täynnä, sanotaan. Ja tämä pitää paikkansa. Sinun pitää valita. Mikä on paras maito? Jos on allergioita, mitä valitset? Punainen, sininen, vai sittenkin neutraali? Asiaton, vai asiallinen? Monia valintoja. Monia ratkaisuja. Joskus jopa vaikeita: Kunhan perheellä on kaikki hyvin. Kunhan kukaan ei vihaa. Kunhan kukaan ei vertaile. Kunhan kaikki olisivat kilttejä. Kunhan vain he ymmärtäisivät…

Vanhemmuus on jatkuvaa kehittymistä, stressiä, ja rakkautta. Kaiken se kestää. Kaiken se kantaa.

Se miten saat ajan riittämään kaikkeen, on jokaisen perheen oma tapa toimia. Toisilla on enemmän aikaa lapsille, kun taas toisilla vanhemmat ottavat torkkuja päivisin. Lapsi tottuu siihen, mikä on normaalia. Mutta lapsi tarvitsee oikeat ohjeet malliin, minkä hän omaksuu. Vanhemmat ovat siis myös esimerkkejä valinnoillaan, ja teoillaan. Ja tästä syntyy vastuu, mikä muuttaa omia tarpeita.

Työlästä, eikö?

Vanhemmuus tarvitsee ajatuksia, suunnittelua, keskittymistä, erilaisia taitoja, mukautuvuutta ja monia muita asioita. Mutta se mitä siitä syntyy, on palkitsevaa. Luottamus. Rakkaus. Yhtenäisyys. Kun yrität parhaasi, ja teet oikeat ratkaisut oman lapsesi kanssa, saat sen tuplana takaisin.

 

”Jokainen kulkee oman polkunsa, voimme olla katulamppu tien vieressä, mutta emme voi rakentaa tietä valmiiksi.” -JH

 

Matkaa on vielä paljon edessä, mutta onneksi aika on minun puolellani. Mukavaa syksyä!

Erilainen ihminen

 

Erilainen ihminen

 

Ihmisiä on monenlaisia, ja jokainen eroavat toisistaan. Monet vertailevat toisiaan, ja se on mielestäni surullista. Monet vertaavat ihonväriä, kulttuuria, tai fyysisiä ominaisuuksia. Mutta erilaisuus ei ole vain kuori. Erilaisuus on rikkaus, ja siitä on hyvä pitää kiinni.

Kun kävelet kadulla, voit törmätä ihmiseen, kenellä on samanlainen reppu, takki tai kengät, kuin sinulla on. Silti se ei tarkoita, että olisitte samanlaiset. Repun sisältö voi olla täysin erilainen, mitä sinulla olisi repussa. Takin taskussa voi olla täysin eri asioita kuin sinulla on. Kengät tuntuvat toisen jalassa täysin erilaiselta kuin sinulla.

Kun kaksi ihmistä tapaavat toisensa ensimmäisen kerran, vaihdetaan yleensä perustiedot esim. Nimi, työ, ja paikkakunta. Ajan kanssa vaihtuvat harrastukset, mielenkiinnon kohteet, ja elämän tarina.  Joskus matka käy lyhyeksi, ja toisinaan se voi olla elämän kestävä. Monet asiat vaikuttavat siihen.  

Tärkeää on vain muistaa, että et voi verrata ihmisiä toisiinsa. Monet tekevät plus ja miinus listaa ihmisistä, joissa erottelee hyvät ja huonot puolet. Toki listaus on hyvä tapa erottaa, onko kyseinen ihminen juuri sinun elämääsi soveltuva. Mutta jos aloitat vertaamaan ihmisiä, olet eksyksissä itsesi kanssa useimmiten. Ihmisten erilaisuus yleensä erottuvat heidän tavastaan ajatella, muistaa tai käyttäytyä. Mutta jos et tiedä heidän tarinaansa, et voi lokeroida ihmistä. Lokerointi on muodostanut omat kuppikunnat, ja se on ikävä huomata kuinka ihmiset joutuvat toisistaan kauemmaksi tästä syystä.

Kun toinen ajattelee täysin eri lailla mitä sinä ajattelet, et yleensä anna mahdollisuutta toisen kertoa omaa kantaansa asiaan. Keskustelua ei haluta synnyttää, vain siksi että nykyään puhutaan ”punaisesta lipusta”. Sillä erotellaan ihmiset, joilla on erilaisia käytöstapoja. Mutta miten punaisen lipun leimaava ihminen voisi korjata oman käytöksensä, jos kukaan ei opeta hänelle, miten kuuluisi käyttäytyä, tai ajatella eri tavalla?

Jokaisella on tarina kerrottavanaan.

Ihmisten tapa sitoa asioita toisiin, on erilainen. Tämä on otettu myös huomioon lakia tehdessä. Esimerkiksi voisimme ottaa: Teräaseen kantaminen. Toinen ajattelee, että se on itsepuolustusta varten, toinen ajattelee, että se on hyödyllinen työväline. Esim. tarvitsee sitä nuotion tekemiseen, tai puun veistämiseen.  Mutta kumpikaan näistä ei saa kantaa teräasetta kaupassa, tai yleisissä tiloissa. Ajatukset ovat erilaisia. Toiset ajattelevat sen olevan uhka, kun toiset pitää sitä hyödyllisenä.

Ihmisen tapa toimia eri tavalla on myös merkki siitä, miten erilaisia olemme. Toinen laittaa leivän päälle ensiksi lihaleikkeen, kun toinen laittaa juuston. Minä olen niitä ihmisiä, jotka laittavat levitteen ensimmäiseksi.

Tiesitkö että ihminen tutustuu yleensä sellaisiin ihmisiin, joilta haluaa oppia jotain? Se vaatii myös molempien halua oppia toisistaan, jotta se olisi vastavuoroista. Ymmärtäisit toisen tavan opettaa.

Ymmärtäminen, miten hieno sana. Miten ymmärrystä käytetään hyväkseen, miten sen voi käsittää eri tavalla? Ymmärrätkö oman erilaisuutesi?

Jotkut sanovat, että yhteiskunta vaikuttaa siihen, miten ihminen ymmärtää erilaisuutta. Erilaisuus on nykyään hitti. Mutta miksi? Eikö sen pitäisi olla jokaiselle päivänselvä asia, että olemme kaikki erilaisia?

Me pystymme jokainen kanavoittamaan oman erilaisuutemme. mm. jos sinulla on parempi kuulo, kanavoit tekemisesi niin että siitä on hyötyä sinulle. Toiset harrastavat musiikkia, kun taas toinen on kuuloon erikoistunut tutkija. Molemmissa voit käyttää tarkempaa aistiasi.  

Aina voi oppia uutta, sanotaan. Olisiko nyt aika vain hyväksyä erilaisuutemme? Saisin tästä tekstistä huomattavasti pidemmän, kokoamalla tuhansia esimerkkejä. Tunteiden vaikutus erilaisuuteen? Ajatusten vaikutus erilaisuuteemme. Muistin vaikutus erilaisuuteemme. Aistien vaikutus erilaisuuteemme. Yhteiskunnan vaikutus erilaisuutemme peittelemiseen/tukemiseen. Minusta olisi hienoa kuulla ihmisten ajatuksia erilaisuudesta. Miksi erilaisuus on monien vaikea hyväksyä? Minusta on upeaa, että meitä on erilaisia ihmisiä, jotta voimme kaikki oppia toisistamme jotain. ”Kun opetat, muista opetella itse myös.” 

Aiheeseen liittyvä hyvä kipale: https://www.youtube.com/watch?v=ouZAAlcFGqE

 Siivet Kirjeelle

Ajatuksia ideasta, joka odottaa toteuttajaansa, ja loppuun asti suunnittelua. Ehkä egoni sai kolauksen, tai yllätyin ihmisten negatiivisistä ajatuksista, mutta samalla törmäsin mielenkiintoon: Miten? Mitä tarkoitan? Miten se toimii? Mikä on todellinen syy idealle?

Mainoksen suunnittelua. 1. luonnos.

Tein kyselyn, ja sain vittuilua osakseni. Tämä kyllä harmitti, joten poistin kyselyn, ja annoin asian olla. Kirjoitin SELKOKIELELLÄ. En suinkaan KIRJAKIELELLÄ. "Kukaan" ei kirjoita tunteitaan yleensä kirjakielellä. Koska silloin tunne ei pääse välttämättä välittymään lukijalle. Toki sanan käänteet, ja rikas sanavarasto voivat helpottaa tehtävässä huomattavasti. 

Ideani lähti kirjeestä, jonka kirjoitin tietokoneella, tulostin, ja lähetin. Teksti oli sielun puhdistus samalla. Kerroin monien vuosien patoutuneet ajatukset, ja se helpotti oloani. Sain päähän piston siitä, ja mietin: Voisinko minä auttaa muita ihmisiä puhdistamaan heidän mielensä asioista, jotka ovat syvällä mielessä? Mitä eroa on paperillisella kirjeellä, ja tekstiviestillä? Mitä vastapuoli tuntee, kun hän saa kirjeen? Mikä on hänen reaktio? Mikä olisi "tilaajan" reaktio, kun hän tietäisi sen, että hänen ajatuksensa olisivat kirjoitettu, ja lähetetty matkaan? Ja tästä lähdin suunnittelemaan.

Ajatukseni poukkoili myös, miten kirjeestä saa muotoiltua sen niin, että vastapuoli ei tajua asiaa, että kirjoittaja on "tilattu."  

• Murteet. Suomessa on erilaisia murre sanoja, ja jokaisella ihmisellä on oma "murteensa", joten pitäisi olla tarkkana ihmisen kanssa joka kirjeen tilaa. Mitä murretta hän käyttää? Mitä sanoja hänellä on "omanaan"? Ajatusta siitä mistä kyseinen ihminen on kotoisin, ja missä hän on matkustanut? 
• Väri-koodi. Ihmiset tykkäävät leikitellä väreillä. Ja tällä pystyy vaikuttamaan mm. siihen miten ihminen vastaanottaa kirjeen. Onko kirje mustassa, vai punaisessa kirjekuoressa. Vai valitaanko mieluummin ruskea tai valkoinen. Virallisemmalta vaikuttavat kirjeet saavat virallisemman vaikutuksen lukijaan. 
• Tarina. Jokaisella kirjeellä on tarina kerrottavana. Se mitä tarina sisältää, on aivan oma lukunsa. 

Kirjeen sielu löytyy myös ihmisen tunteista. Kun ihminen kertoo ajatuksensa paperille, se voi tuntua peruuttamattomalta. Ja sitähän se on. Joskus kirjoitettu asia voi joutua vääriin käsiin, ja siitä on saatu tehtyä monia elokuviakin. Moni asia voi mennä pieleen. 

Tunteiden kirjoittaminen paperille taasen tuo kirjoittajalle, ja lukijalle vapauttavan tunteen. Se vierittää isoja kiviä hartioilta. Varsinkin jos kasvotusten on vaikea puhua asioista, ajatuksista, tai tunteista. 

Jonkun mielestä se on lapsellista. "Kirjoittaa kirjeitä kuin teinit" tms. Mutta kirjeet ovat ajattomia. Kautta aikojen ovat erilaiset ihmiset kirjoittaneet kirjeitä toisilleen. Mutta puhelimien ja tekstiviestien vallankumouksen seurauksena, ihmiset ovat unohtaneet kirjeiden voiman. Onhan se eri asia saada kirje postitse, kuin tekstiviesti puhelimeen?  Ihminen myös yleensä ottaa kirjeet enemmän tosissaan kuin tekstiviestin tai sähköpostin. (Työsähköposti on eri asia.) 

Ajatus tästä ja sen kehittämisestä on edelleen suunnitteilla. Kaikkia koloja en ole vielä täyttänyt. Mainoslauseita olisi vaikka kuinka monta. Asiakaskuntaa on myös vaikea etsiä. Mutta uskoisin että nykyaikaisesti internetissä mainostaminen, ja omien nettisivujen luominen olisi hyvä markkinoinnin edistämiseksi. Ikävä kyllä, tarkoitukseni ei olisi tehdä tätä rahasta. Haluaisin tehdä tätä siksi, että se toisi helpotusta näinä aikoina, kun puhuminen rehellisesti, avoimesti, ja ilman häpeää, on kortilla.  

Hyvän elämän oletettu perusta

 

Hyvän elämän oletettu perusta

 

Tänään iltapäivä kahvilla mietin niinkin yleistä asiaa kuin hyvä elämä. Mitä se merkitsee? Miten määrittelemme hyvän elämän? Ja mitä ovat hyvän elämän perustan kulmakivet?

Mitä merkitsee hyvä elämä?

Mielestäni hyvä elämä tarkoittaa elämää, joka on suunniteltu oman näköiseksi kaikilla elämän alueilla. Tietenkin yhteiskunta vaikuttaa tähän huomattavasti, koska kaikki haluamme erilaisia asioita elämäämme. Minulle hyvä elämä merkitsee sitä, että voin levollisin mielin mennä nukkumaan, koska tiedän että olen tehnyt päivän aikana kaiken minkä voin. Mutta koska olen yksilö, en osaa sanoa mitä toiselle merkitsee hyvä elämä. Ja siksi syötin ajatuksen itselleni, jotta voisin tutkia ja miettiä asiaa boxin ulkopuolelta.

Hyvä elämä tarkoittaa keskiviivaisesti sitä, että oma elämä on omassa hallinnassa. Ja se on mielestäni hyvin tärkeä kulmakivi. Hallitse itseäsi. Voit harjoitella itsesi hallitsemista laittamalla omat ajatuksesi riviin, lisäten sinne asioita, jotka ovat lähellä sydäntäsi. Löytämällä oman mielenrauhan, löydät oman sisäisen äänesi, joka ohjaa sinua parhaiten.

 Voit tällöin nähdä uusia puolia itsestäsi, ja saat keskitettyä kaiken energiasi siihen, mikä tekee sinusta sinut.

Toinen kulma kivi on rakkaus. Tee mitä rakastat, ja se tekee sinut tyytyväiseksi. Ihminen tarvitsee rakkautta, tehdäkseen asiat parhaalla tavallaan. Kun teet mitä rakastat, saat parhaan kuvan omasta elämästäsi. Rakkaus tekemiseen auttaa ihmistä ylittämään rajoja tehdessään hänelle mieluisia asioita. Ja toisinaan se on mutkikasta. Siksi sinun pitää osata hallita itseäsi ennen, kun annat kaiken voimavarasi asian suhteen. Sinun pitää osata hillitä omia halujasi niin, että voit tuoda sen oikealla tavalla esille.  Minulla se on musiikki, sekä kirjoittaminen.

Kolmas kulmakivi hyvän elämän saamiseksi mielestäni on haaveet. Toisin sanoen saavutusten rappuset. Kun haaveilet jostain, tiedät mihin haluat pyrkiä, jolloin sen saavuttaminen on lähempänä. Kuin rappuset. Askel kerrallaan olet lähempänä haaveita. Haaveet ovat kuin sielumme peili. Voimme tarkkailla toiveitamme haaveiden kautta.

Neljäs kulmakivi on ajatteleminen. Sinun pitää ajatella haaveita, rakkautta, sekä itsesi hallitsemista. Älä lopeta ajattelua, vaikka välillä se voi tuntua ikävältä. Moni ihminen tässä maailmassa toimii autopilotilla. He ajattelevat vain pakolliset asiat, opitut asiat. He käyttävät tällöin opittujen asioiden ajattelua. Jolloin he tekevät, mutta eivät ajattele loppuun asti. Kun ihminen ajattelee asioita pidemmälle, isommalla mittakaavalla, hänen pitää pystyä hillitsemään ajatteluhalujaan. Hänen on ylitettävä raja helpon ja avaavan kokemuksen välistä. Miksi ajatteleminen pelottaa ihmistä? Siihen löytyy oma syynsä, mm. historiasta.

Jos ihminen alkaa ajattelemaan itseään, ja omaa identiteettiään. Hän kohtaa matkalla usein itsensä. Herää kysymys: Kuka hän oikeasti on? Mitä hän haluaa? Mitä hän rakastaa? Ja kun hän vastaa itse itselleen, hän löytää vastauksen.

Rakkaudella ohjaat itsesi hallitsemista, haaveilla ohjaat rakkauttasi, ajatuksilla hallitset kaikkea näitä kolmea; Itseäsi, rakkautta, sekä haaveita.

Hyväsydämisyys

 

Hyväsydämisyys

 

Tänään on keskusteluuni tullut hyväsydämisyys, ja miten sen hyväksikäyttö rikkoo hyväsydämisyyttä. Lähdin pohtimaan mitä tämmöiset ihmiset saavat siitä, että he hyväksikäyttävät, ja valehtelevat ihmiselle, joka on hyväsydäminen. Miltä heistä tuntuu, ja miksi he toimivat niin kuin toimivat.

Kaikki osaavat jo nimestä päätellä millainen ihminen on loukattuna. Ihminen, joka antaa omistaan, vaikka ei olisi paljon mistä antaa. Hänellä kynttilä on aina puolivälissä. Koska hän on se, joka kuuntelee, ymmärtää, auttaa, antaa olkapään sitä tarvitsevalle, eikä ikinä itse pyydä mitään. Tämmöinen ihminen on myös muuta kuin yllämainitsevat asiat.  

Kun hyväksikäytetään ihmistä, joka haluaa ajatella hyvää, ja yrittää ympäröidä hyviä ihmisiä ympärilleen, ja sinne kätkeytyy mätiä omenoita, mitä voisi tapahtua, kun tämä ihminen ymmärtää itse tilanteen? Häntä on viilattu linssiin. Ja hän on ollut se, joka ymmärtää, auttaa, ja tukee. Juuri hänelle on valehdeltu. Juuri hänelle, joka on vain yrittänyt auttaa? Suuttuisiko tämä ihminen? Tuntisiko hän vihaa? Olisiko pettymys niin suuri, että hän tekisi pahoja asioita? Vai kohauttaisiko hän vain hartioita, poistaisi ihmiset elämästään, ja jatkaisi omaa elämäänsä ilman että mitään ei olisi koskaan tapahtunut? Kumpi olisi pitkällä tähtäimellä kannattavampaa?

Väkivalta tuo väkivallan luokseen. Mutta välinpitämättömyys jättää ihmiseen syvät arvet. Ja tästä syystä itse ymmärrän ihmisiä, jotka pitävät vain pientä liekkiä yllä. He eivät tee asioista suuria asioita, he tekevät asioista yksinkertaisen julmia. Ja tästä syystä hyväsydämisyys on myös palkitseva luonteenpiirre. Ei tarvitse kantaa kaunaa, väkivaltaa, pahaa oloa, eikä varsinkaan valehtelijoita kontakteissaan. Toivoisin itse- että tällaisia ihmisiä ei hyväksikäytetä. Se voi vaikuttaa moneen asiaan negatiivisesti, ei hänen elämässään, vaan sen toisen.

Aina tulee päivä, kun totuus voittaa valheen.

Kun nämä ihmiset toimivat julmasti hyväsydämistä kohtaan, he tavoittelevat yleisesti omaa etuaan. He eivät näe muuta kuin oman kuvansa peilistä, joka kiillottuu jokaisesta valheesta. Tosin he eivät tiedä sitä, että kimalle on vain harhaa. Kun tämä ihminen tippuu omien valheittensa verkon sisään, siellä odottaa vain koruton pieni ihminen. Kenellä ei ole yhtään oikeaa ystävää, ja vain kliseinen elämä, täynnä katkeruutta, vihaa ja tekohymyjä.