Kiittämättömyys ja Ahneus 

 

Olen harkinnut kirjoittavani taas jo jonkin aikaa, mutta aiheen kanssa on ollut hieman hakemista. Tänään kirjoitan siitä mikä minussa aiheuttaa aina paheksuntaa, nimittäin ahneus.  

Ahneudesta pitää opetella pois, jos sellaisen itsessään tunnistaa. On toki tilanteita, jotka tähän johtaa. Esimerkiksi jatkuva köyhyys ja riittämättömyys perustarpeista. Mutta se ei silti oikeuta ahneuteen. Luulisi että juuri silloin kun ei ole mitään, opettelisi jakamaan ne vähäisetkin, mutta aina näin ei ole.  

Ahneus voi syntyä myös kateellisuudesta. Ja se jos mikä on sairaus, jos kateellisuus tuottaa tällaisia hedelmiä. On ok, jos kadehtii kaveria, joka voi paremmin, kunhan ei itse aiheuta negatiivista lähtökohtaa. Ja se on hyvä myös tunnistaa. Tästä on myös hyvä keskustella kaverisi kanssa, jotta asia ei jäisi mielenpäälle. 

Ahneus myös synnyttää hedelmän nimeltä kiittämättömyys. Sitähän sanotaan “Kiittämättömyys on maailman palkka” mutta voisi se olla toisinkin. Miksi ihminen on kiittämätön, vaikka saisi apua ahdinkoonsa? Yleensä kateellisuus johtaa tähän. Huomaat jo kaavan. Ahneus – kateellisuus - kiittämättömyys. Mikä tätä sitten ruokkii? Onko ihmisessä erikseen kytkin tähän? Ei. En usko siihen.  

Olen pitkään myös miettinyt miten tuoda mielipiteensä julki, kun näkee tällaista käytöstä. Olisi mieluummin kiva antaa opetus, josta vastapuoli oppisi jotain, ja voisi korjata oman puutteellisuutensa, eikä aina vain lyödä villasella asioita, joihin törmää näitten ihmisten kanssa. Toki se olisi helpompaa, ja siksi ihmiset yleensä toimivat näin. 

 Nämä ihmiset ovat yleensä kasvaneet pienissä ympyröissä, sekä menettäneet ystäviä nopeasti, kun tämmöinen käytös on tullut ilmi. Nämä ihmiset eivät näe tätä itsessään, he näkevät vain, kuinka heitä kohdellaan väärin, ja kuinka he ovat panostaneet. He eivät näe sitä mitä vastapuoli on tehnyt heidän hyväkseen. Tämä on myös sosiaalisten taitojen käärmeiden työtä. Milloin nämä ihmiset näkevät toisten ihmisten arvon? Eikö pidempi ystävyys tuo enemmän hedelmää kuin lyhyet “pikasuhteet”, jolloin on kyse vain hyödyllisyydestä ei ystävyydestä.  

Kymmenessä käskyssäkin jopa mainitaan ahneus. Mm. “älä halaja läheisesi omaisuutta, karjaa tai mitään mitä hänellä on” koska jo ihmiset aikoinaan huomasivat ahneuden tuovan vain ikäviä asioita.  

 

Perheenjäseneni muutti tuossa hiljattain, ja tämän päivän kirjoitus on oikeastaan siitä saatu idea. Perheenjäseneni on hyvin taidokkaita tunne-elämässä, sekä pystymme lukemaan ihmisiä kuin avointa kirjaa. Jos joku ihminen ei ole hyväksi sinulle, se pitää kitkeä pois kaveripiiristä. 

 Aluksi mietin, että kertoisin sen tarinan tänne, miten asiat menivät, ja mitä ajatuksia tämä herätti. Mutta se olisi ollut ilkeää. Tarina toki olisi voinut opettaa ihmisiä olemaan luottamatta, ja tunnistamaan käytöksen miten ahneet ihmiset toimivat. Mutta uskoisin että nämä tarinat voi olla myös joskus liian rehellisiä. Ja kertoa liikaa ihmisten henkilökohtaisia asioita. Tässäkin tarinassa on kaksi tai no.. neljä eri puolta. Ja tarinassa olisi pääkohtina ollut otsikon lisäksi manipulointi, kavallus, tyrannia, ongelmalliset perhesuhteet, alkoholismi, sekä kaksinaamaisuus. Joten jätin tarinan pois, ja keskityin enemmän kahteen aiheeseen. Toki edellä mainitut sopivat myös käärmeihmisille.  

 

 Siinäkin hieno vertaus. Käärmeihminen. Sehän juontaa itseasiassa siitä, että käärme vaihtaa nahkansa, raamatullinen näkökanta, käärme myös nauttii auringon lämmöstä ja samalla pysyttelee piilossa ruohikossa. Uhattuna se syöttää myrkkyä. Kun sitä yhdistää ihmisen ja käärmeen, niin se on kutakuinkin paljon sitä mitä äsken luettelin aikaisemmassa kappaleessa.  

 

Ahneudesta vielä lopuksi muutama ajatus. Jos näet ahneen ja kiittämättömän ihmisen. Ensimmäisenä hän haluaa luoda hyvä veli- verkoston, jolloin hyöty on 50/50, kun tilanne etenee tarpeeksi pitkälle, ja suhdanteet muuttuvat, yrittävät tällaiset ihmiset perustella omaa ahneuttaan mm. Omilla ongelmilla, virheillään, sekä heidän tekemillään hyvillä töillä. Saaden näin toisen olemaan kiitollisuuden velassa.  

Mutta koska tämä teksti vain pitenee ilman päämäärää, pidemmittä puheitta, sanontakin sen sanoo “Ahneella on paskanen loppu.”  

 

Loppu.

 

Moraaliset silmälasit

 

Kun katsomme moraalisten silmälasien läpi asioita, mitä sinä näet? Minä näen monia pieniä asioita, joista yhdessä tulee isompia kokonaisuuksia. Monille moraaliset käsitteet ovat tulkinnanvaraisia, ja tästä inspiroituneena ajattelin itse kirjoittaa ylös minulle tärkeitä ”moraalisääntöjä.”

Uskonnot tunnetaan näistä paremmin, esim. kymmenen käskyä ovat kristinuskossa moraalisäännöt. Voisin koota niistä myös ateisteille oman.

Lempi ”sääntöni” on kultainen sääntö: kohtele muita, niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Tämä kattaa pääsääntöisesti jokaisen oman moraalin. Kukaan meistä ei halua elää kenenkään potkupallona, loukattavana, tai hyväksikäytettävänä. Me emme ole roskakoreja. Me teemme roskakoreja, mm taiteesta, käsityöstä, liikunnasta jne.

Hyvää ja pahaa on jokaisessa, sanotaan.

Se miten saamme omat roskamme kerättyä roskakoreihimme, on meistä jokaisesta itsestä kiinni. Minulle moraalisääntöjä on opetettu vuodesta -96. Niitä on ollut yhtä monta, kuin niiden omaaviakin. Tässä mm. muutama niistä:

• -          Älä satuta muita, jos sinulla ei ole siihen erittäin pätevää syytä. sis. henkisen ja fyysisen väkivallan. (Välittäminen)

Välitämme joskus ihmisistä niin paljon, että sokaistumme monille asioille, voimme vahingossa vahingoittaa toista sanoilla, tai teoilla, ymmärtämättä sitä mitä se toiselle merkitsee. esim. sopimattomat vitsit voivat loukata, mutta aina voi pyytää anteeksi ajattelemattomuutta, tai puutteellista tietoa henkilöstä.

• -          Älä koskaan ole epäkunnioittava muita kohtaan, vaikka he olisivat sinua kohtaan. (Kunnioitus)

(Raamatussa asia ilmaistaan; ”jos joku lyö sinua toiselle poskelle, käännä hänelle toinenkin.” Emmehän me tiedä miksi toisella on patoutunutta vihaa niin paljon sisällään, tai miksi hän toimii väärin, mutta omasta mielestään oikein) (Matt. 5:39)

• -          Yritä aina parhaasi korjata omat virheesi. (Hyväksy puutteellisuutesi)

Me kaikki teemme virheitä, oli se sitten tuolin rakentamisessa, tai ihmissuhteissa. vaikeimmat sanat ihmiselle ovat yleensä kiitos, ja anteeksi.

• -          Puhu aina totta. (Rehellisyys)

Rehellisyys maan perii, sanotaan. Ja näin kuuluu ollakin. Joskus valkoiset valheet ovat sallittuja, mutta miksi? Ehkä pelkäämme kanssaeläjiemme reaktioita, tai ehkä yritämme pehmittää totuutta, joka paljastuu myöhemmin. Yleisemmin lapsille kerromme niitä, koska lapsen ymmärtämistaso on matalampi kuin aikuisilla. Mutta kysymys kuuluu: Valehtelemmeko me lapsen vuoksi, vai itsemme?

• -          Yhteiskunnan moraalisäännöt pitää suhteuttaa omaamme. (Mukautuvaisuus)

Kuinka usein mietimme mitä muut ajattelevat meistä, mikä on oikein ja mikä on väärin? Mitä näytämme ulospäin, ja mitä vain ”valituille”? Olemmeko me sittenkään niin moraalisia kuin annamme kuvan toisille?

Se miten suhteutamme omat moraalikäsitteet yhteiskunnan kaikkivoipaan mielipiteeseen ja yhteisiin moraalikäsitteisiin, on joskus vaikea hahmottaa, varsinkin kun yhteiskunnan pääelin (hallitus, eduskunta, presidentti) salaavat meiltä asioita, valehtelevat kansalaisille, ja polkevat heikompi osaisia. He sanovat tutkivansa asioita monesta eri vinkkelistä, jättäen kuitenkin asioita toteuttamatta. Onko se yhteiskunnallinen moraali sääntö? Valehtele niin pitkään kuin kaikki uskovat, ja sitten kerro totuus, ja pakene paikalta. Kierrä veroja niin kauan, kunnes verottaja saa sinut kiinni. Etsi lakipykälistä porsaanreiät, ja hyödynnä niitä. Sitä meille opettaa media, koulut, ja moni muu vaikuttava taso. Ja se on minun moraalisäännöissäni VÄÄRIN.

• -          Rakasta itseäsi, ja rakasta kaikkia, mutta älä ota rakkautta kaikilta vastaan, jos se ei ole vilpitöntä. (Rakkaus)

Jokainen tietää millaista on olla ilman rakkautta, jokainen tietää, että rakastaminen on vaikeaa, samalla tiedämme, että aina löytyy joku, joka rakastaa meitä sellaisena kuin me olemme.  Silti meidän pitää tietää rakkauden vaaroista, ja kuinka se muuttaa meidän moraaliamme. Miten voimme olla sekoittamatta niin upeaa asiaa oikean ja väärän valitsemiseen. Vaikka se tuntuisi hyvältä, se ei välttämättä ole aina oikein. Koska kaikilla on oma käsitys rakkaudesta. Ja jotkut käyttävät rakkautta hyväksi.

 (Rakkaus on kärsivällinen, lempeä, ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee totuuden voittaessa. (1. kirje korinttilaisille 13:4-7) Otin tämän tähän, koska jos rakkaus olisi niin kuin tässä raamatun kohdassa sanotaan, se olisi kaikista tärkein moraalinen sääntö.

Jos olet päässyt listassa jo näin pitkälle, onnittelut. Näit juuri minun lasieni läpi. Joskus vain on todella vaikea tietää mikä on oikein ja mikä väärin. listaan voisi myös lisätä mm. Älä kajoa toisten omaisuuteen, koska et omista sitä, mutta mielestäni se sisältyy rehellisyyteen muita ja itseään kohtaan.  Voisin myös lisätä omaan listaani: Jos syyllistät muita, et ymmärrä toisten ajattelutapoja. (Ymmärrys) Tämä kävelee myös käsikädessä kunnioituksen kanssa.

 Mutta ettei tästä tule kohtuuttoman pitkä. jätän nämä tähän. Kuulisin mielelläni lukioiden ajatuksia myös.

Jos välillä otamme lasit pois silmiltä, ja katsomme ihmisiä suoraan sieluun, näet hyvän ja pahan kietoutuneen yhteen, vain koska ilman pahaa ei olisi hyvää. Mutta ensin on opittava itse, mikä satuttaa, loukkaa, murtaa, tai on muutoin pahaksi itselle, ja muille... tai yhteiskunnalle.

Jos luonto osaisi puhua, puhuisiko se ihmisistä hyvää vai pahaa? Siihen voin mahdollisesti palata myöhemmin.

https://www.youtube.com/watch?v=L3wKzyIN1yk

 

Kansalaisparlamentin jälkimaininkeja

 

 

”Jos joskus muuttaa voisin menneisyyteni kahleitain, sen voisin oitis tehdä hymyillen, Jos historiaa edes vähän muuttaa voisin, tabut ja tarinat kauttaaltaan koluaisin.”

Useampi kuukausi on ollut hyvin kiireinen elämässäni. Olen päässyt kokeilemaan uusia tuulia ja uudet tuulet puhaltaa myös ensivuonna.

Osallistuin kansalaisparlamenttiin, ja opin siellä paljon siitä, kuinka pimennossa ihmiset itseään pitävät. Päällimmäinen tunne oli ärtymys. Ajattelin että ihmiset, jotka haluavat osallistua omasta vapaasta tahdostaan, ja näin ollen myös käyttäisi aikansa hyödyllisesti, niin… se oli vain toive, mikä ei täyttynyt. Nielin tämän.

Se miksi kerron tästä, saa kohta selityksen.  Politiikka on väsyttävä ja arka aihe, ja ihmisten olisi hyvä edes vähän keskittyä siihen. Jos me emme vaikuta, kuka vaikuttaisi meidän puolesta? - Ai ne, jotka äänestämme sinne. Jos nämä ihmiset ei vain muuttuisi matkalla johtoportaaseen. Jos vain ihmiset olisivat vielä ihmisiä, kun ovat olleet siellä puoli vuotta.  Mutta näin ei ole. Ensinnäkin asioita, joita opin kyseisen viikonlopun aikana ovat seuraavat:

 - Asiantuntijoita ei pahemmin kuunnella. Halutaan tietoa, ja se menee kuuroille korville.

 - Jääräpäisyys oman mielipiteen muuttamisessa.

- Ihmisten yleinen keskustelutaito on heikentynyt.

- Ihmiset uskovat enemmän sanomalehteen, kuin tutkittuun tietoon.

- Politiikka on loppu viimein tilastojen tulkintaa omalla ymmärrettävyydellä.

- Kyseiset asiantuntijat/ poliitikot eivät olleet perehtyneet materiaaliin, joka meille oli lähetetty. (Mm. Siellä oli ristiriitaista tietoa, esim. aikooko Suomi rikkoa EU:n määräyksiä)

- Perussuomalaiselle kansanedustajalle olivat nuoret etusijalla. Hänen mielestään Käyttöhuoneiden mahdolliset varat pitäisi kohdistaa tukemaan nuoria, jotka ovat päihdeongelmissa. Puhun nyt 8–18-vuotiaisista lapsista.

- Politiitikkojen kuuleminen oli lähinnä ”minun mielipiteeni on tämä, ja muut ovat väärässä”. Ja se oli erittäin harmillista. Olisin halunnut enemmän käytännön näkökantaa, ja sitä mitä siitä mahdollisesti valtion silmissä tapahtuisi, kun käyttöhuoneet otattaisivat konkreettisesti käyttöön.

- Vain yksi osasi antaa lukuja noin suurin piirtein mitä yksi käyttöhuone voisi kustantaa. (400 000–1 milj.)

 

Ottaen huomioon, tämä kesti 2 päivää ja opittavaa oli paljon. Kirjoitin vain nyt osan kokemuksestani, sekä siitä mitä kyseisen kokeilun sisällä tapahtui.

Teemat koskivat: Huumausaineiden käyttötilojen sallimista, kannabiksen laillistamista, polttoaineveron kohtuullistamista, ja dieselin käyttövoimaveron poistamista. Näistä aiheista vaikein oli viimeisin aihe.

Mutta opin muutakin, nimittäin sen, että ihmiset käyttäytyvät videon välityksellä eri tavalla, kuin pelkällä äänellä. Ja kuinka vaikeaa osalle keskustelun käyneistä ihmisistä oli puhua englantia ja suomea. Ehkä eniten minua häiritsi se, että osalla ei toiminut seminaarit, ja osalla ei taas toiminut mikki, tai video. Ongelmia oli joka paikassa. Ja tämä vaikutti ”tasa-arvoiseen” keskusteluun. 

Mielestäni tämä kokeilu olisi ollut loistava, jos ihmisillä olisi ollut toimiva ja tasa-arvoinen keskustelu.

 

Kansalaisparlamenttiin osallistui 600 ihmistä ympäri suomea. Keskusteluryhmien koko oli n. 11 henkilöä. 450 ihmistä kävi etänä keskustelut. Ja loput 150 olivat helsingissä live tapaamisessa. 

Mutta pulinat pois.

                             Hyvää marraskuista päivää juuri sinulle joka tämän pääsit lukemaan.

 

HELMIKUUN PYÖRTEESSÄ

 

On taas aika vuodesta, kun aurinko alkaa näyttäytymään Suomen maassa. Kaamos alkaa olemaan loppusuoralla. Kevään merkit näkyvät selvemmin päivä kerrallaan.

Se mitä ajattelen juuri nyt: Ystävyys, suhteet, sekä perhe.

"Halpaa bensaa, ja iloisia kilometrejä!"

Joulukuu meni kiireen vallatessa mielen, ja kehon. Vuosi vaihtui rennommin, ja pyöreät juhlatkin juhlittu jo. Mutta mitä jäi käteen kaikesta tuosta? Tein perheenjäsenelleni lahjaksi: Vatsa täyteen 2023- keittokirjan. Kirjassa on joka viikolle eri reseptit, ja laskelma kuinka paljon menee rahaa viikossa ruokaostoksiin. Kuukauden sapuskat, valmiiksi laskettuna, mietittynä, ja oman suvun resepteillä. (Tarkoitus julkaista tämä opus, siitä tietoa myöhemmin)

Joululahjaksi annettiin koko perheelle elämän puu- kaulakorut, ja ne ovat jokaisella käytössä. Puu kertoo luonteestamme, perheestämme, sen dynastiasta, ja toiminta tavasta.

Nyt kun kuulumiset on päivitetty, voisin kertoa huomion jonka olemme perheen voimin näyttäneet eräälle tärkeälle ihmiselle. Ihminen jota on hyväksikäytetty käyttämällä hänen muistin heikkoutta väärin, ihminen joka ei ole ymmärtänyt, että ihminen jota hän kutsui ystäväksi, oli hyväksikäyttäjä.

 Tarina alkoi siitä, kun hän sai kavereita ihmisroskan kautta, hän sai huomiota, ja ihmisen, joka kuunteli hänen pahaa oloaan. Harmi juttu, että nämä terapia istunnot maksoivat tälle henkilölle useita kymppejä, koska tämä terapia istunto sisälsi alkoholia. Kun huomasimme hyväksikäytön, aloimme protestoimaan sitä vastaan. Näin ollen annoin ehdotuksen. ”Katso ja opi, Älä laita viestiä, ja odota koska saat kutsun.” Hyväksikäyttäjähän ei tiennyt tämän olevan ansa. Kun saapui tukipäivä, niin kilahti ensimmäinen viesti. ”Moi, tulisitko kahville?” Hän unohti yhden tärkeän seikan. Tämä uhri ei juo kahvia, ja tämä uhri on avannut silmänsä, vain todetakseen, että hänen ”ystävä” ei ollutkaan se, joksi hän luuli tätä.

Näin tapahtuu monille, jotka ovat heikommassa asemassa yhteiskunnassamme. Suljemme usein silmämme, ja käännämme katseen. Jos perheessäsi, tai lähipiirissäsi on ihminen, jota on helppo manipuloida, tai käyttää hyväksi, puutu asiaan. Tässä tapauksessa uhri oli menettänyt sähköt, saanut vuokravelkaa, ja laittoi terveytensä vaakalaudalle. Mutta me perheenä, kannatamme silloin, kun omat voimavarat on loppu. Me suojelemme heikompaa puuta, jotta tuuli, ja sade eivät piiskaa tätä puuta nurin. Kaikilla ei ole vahvoja juuria, ja tämä pitää muistaa. Maailma syrjii jo nyt näitä ihmisiä. Minulla olisi paljon samassa tilassa olevien tarinoita. Mutta jääköön ne toiseen kertaan. Seuraavassa tekstissä, käsittelen netin ihmeellisiin syöveriin eksyneitä roskia, joista voi olla apua tunnistamaan myrkylliset ihmiset. Tämä oli vasta alkupala.

Lopussa kiitos seisoo, sanotaan, ja tähän palaan myöhemmin.

”Jos jossain näet pienen verson, nosta katseesi, ja tarkastele sitä. Tunne kuinka luonto suojelee, hoivaa, ja mukautuu. Ehkä opit jotain itsestäsi.”

Joulu ideat 2

 

Joulu ideoita 2

 

Noniin, nyt on virallisesti joulukuu alkanut, ja tontut ovat kiireisempiä näin alkukuusta. Tontut ovat vierailleet meillä muutamana päivänä ennen joulukuuta. Toisessa kirjeessä kerrottiin musiikin salaisuus. Lapsen ihmetys viestien sisältöön on ollut mielenkiintoinen. Hän hämmentyy joka kerta hetkeksi, hän näkee joka kerta enemmän itsestään. Hän ajattelee, mutta ei tiedä miten hän saa ajatukset sanoiksi. Sanat teoiksi.

Viesteissä kannustetaan kokeilemaan, sekä seuraamaan tunteita.

Viimeisimmässä puhutaan Pikku-tontusta, jota pidetään ilkeänä, vain koska on rehellinen. Tämä viittaus voi kuulostaa ulkopuoliselle siltä että lasta pelotellaan, vaikka todellisuudessa lasta kannustetaan jatkamaan rehellistä polkuaan, vaikka kivet välillä osuvatkin jalkapohjaan. 

Paras versio itsestäsi.

Tontut ovat liikkuneet omassa tilassaan, siivonneet ja sotkeneet. Saavat pipareita, ja sipsejä, joskus maitoakin. Samalla kun he saavat, odottaa välillä yllätys postiluukun edessä. Lapsi saa tästä ”palkkion”, koska oli antelias, ja kiltti.

Kirjeisiin olen laittanut tarinoita tontuista: Se auttaa lasta muodostamaan kuvan, jostakin, mutta voit vaikuttaa mistä. Tätä ei saa käyttää lapsen manipulaatioon. Mutta voit auttaa inspiroimaan häntä. samalla annat iloa, rauhaa ja onnellisuutta.

Löysin sivuston, josta saa tonttufaktaa, ja muinaishistorian jäänteitä. Tätä sivustoa voi käyttää kertomalla tontuista. Tarinoissa on voimaa, ja antaa toivon että tonttuja on olemassa. https://www.tunturisusi.com/joulu/tontut.htm 

Mitä tulee koristeluihin, ne voi nyt aloittaa. Jouluradio netistä soimaan, ja vaihtele eri musiikkityylejä, niin et kyllästy ennen joulua. 

Myös nyt on hyvä aika alkaa suunnittelemaan mitä joulupäivänä haluaa syödä. Mikä tuo ilon kaikille? Ajatuksella ja sydämellä tämä joulu.

Jouluun on hyvä valmistautua, koska rauhan saa tekemällä muutoksia itsessään. Ei ostamalla sitä kaupasta. Perhe yhdessä ja onnellisena on paras joululahja kaikille. 

Meillä joulun järjestely aloitetaan poistamalla stressi, ennen uuden vuoden vaihdetta. Asioilla on tapana selvitä, ja ajan kanssa saa muutoksen haluamaansa suuntaan. Jouluna voi vaihtaa ideoita perheen kanssa, ja kuunnella oikeita ajatuksia ja tunteita. Kunhan jättää negatiivisuuden pois ja antaa mahdollisuuden uuden oppimiseen. 

Joulu ideoita 1

 

JOULUSTA OPPEIHIN

 

Kaikki me tiedämme kuinka kiireinen, ja stressin ympäröivä kuukausi on starttaamassa. Odotukset, lahjat, ruoka, sisustus, joulusiivous jne. Mutta siitä voi tehdä myös hauskaa.

Viime vuonna järjestin lapselleni yllätyksellisen kuukauden. Tontut lähettivät kirjeitä, ja lapsi odotti innolla, koska niitä tulisi lisää. Lapsilla yleensä ovat lahjat prioriteetti yksi jouluna. Ja tästä syystä kaverien hankinnat, ja mielipiteet ovat lapsille tärkeitä.

Tänä vuonna piilotin jo lelulehden, ja pyysin lastani miettimään tarkkaan mitä toivoo joulupukilta. Hänellä on vaikeus tehdä toivelistaa, koska hänen sanojensa mukaan hänellä on jo kaikkea. Joten hän päätti pyytää kaverinsa apua. Ajatus oli loistava, mutta toiveet ei ollut hänen, vaan hänen kaverinsa. Tästä syystä tonttu lähetti hänelle kirjeen ja toivelistan.

 

Valkoiseen kohtaan tulee nimi. 

Lapsen mielikuvitus on ihmeellinen, ja se antaa paljon voimaa lapselle oppia uutta. Joten tästä syystä yhdistän joulun oppeihin. Tänä vuonna lapseni pääsee opettelemaan omien tunteiden, ajatusten ja mielikuvituksen ulosantia. Hän pääsee kirjoittamaan, lukemaan sekä askartelemaan. Hän voi kehittyä omaan tahtiinsa, mutta saa vain lisävoimaa pienestä jännityksestä, ja mielikuvituksen luomasta illuusiosta.

Ajattelin päivittää blogiini vinkkejä, siitä mihin tätä joulun ihmeellistä aikaa vai kenties taikaa, voi käyttää hyödyksi lapsen tai miksei työkaverin kehittämiseen ihmisenä. Pieniä tehtäviä, aiheita, ajatuksia. Tai vain tapa päästä itse takaisin omaan mielikuvituksen lähteelle.

Miten tämä toimii?

1.       Vain mielikuvitus on rajana. Voit tehdä ”tonttupostin” esimerkiksi laittamalla pienen laatikon seinän viereen, johon ilmestyy kirjeitä silloin tällöin. Varmista että tekstiä ei voi tunnistaa käsialaksesi. Paperin valitseminen on myös hyvin tärkeää.

2.       Kirjoita, kuin tonttu. Ole ystävällinen, mutta älä päälle käyvä. Kerro terveisiä tontuilta. Esim. Hirsi-tonttu, Keksi-tonttu, Kura-tonttu, Pipari-tonttu jne. On myös hyvä muistaa, että jos yksi ja sama tonttu lähettää kirjeitä, se saa illuusion rakoilemaan. Välillä tontut voivat lähettää aikaisemmalta tontulta terveisiä omassa kirjeessään.

3.       Jos haluaa antaa vielä lisää mielikuvitukselle ruokaa, järjestä tontulle oma tila, mistä voi liikkua kodin ja Korvatunturin välillä. Siinä on tekemistä sinulle, ja lapselle, tai vain silmän iloa joulun odotukseen. Näin mm. lapsi osaa arvostaa itsetehtyä, ja haluaa varmasti myös itse tehdä jotain. Kädentaidot kehittyvät.

4.       Mieti mitä kirjoitat, miksi, ja miten voit kohdentaa sen juuri kirjeen saajalle.  

Ensimmäinen kirje sisältää tärkeitä kysymyksiä. Henkilökohtaisia. Mikä sen parasta: läjä kysymyksiä, mutta vastauksen tietää vain lukija itse.  Samalla hänen pitää kysyä itse itseltään, mitä hänelle kuuluu, ja miksi toivoo juuri kirjoittamiaan lahjoja.

Niin kuin laulu sanoo ”Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta, joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.” 

Hauskaa ja rentouttavaa joulun odotusta! 

Yhteiskunnallinen kaaos

 

Nyt kun lukee uutisia, ei voi olla huomaamatta pelkoa. Olen miettinyt mistä uskaltaisin, ja haluaisin kirjoittaa. Monia aiheita, ja monia mielipiteitä. Kirjoittamisen hienous on juuri siinä, että saamme kertoa sanoilla ajatuksemme, mutta silti sitä yritetään sensuroida, miksi? Sanan vapaus on kuitenkin vielä oikeus, kunhan ei herjaa, tai loukkaa toisia. Kansan kiihottamisesta puhumattakaan. Mielipide, joka saa jopa ihmiset tappamaan, ja vahingoittamaan toisia, miksi? Ajatteleminen ei nykyään ole muodissa, miksi? Monta kysymystä, joihin vastauksen saaminen on pitkällä kaarella hyvin vaikea saada.

Ulkopuolinen paine

Ihmiset ajattelevat paljon sitä, miten toiset suhtautuvat, ajattelevat, tai arvostelevat heitä. Juuri tiktokin syövereissä näin videon siitä, kuinka eräs ihminen sanoi sen viittavan traumaan, jolloin ei kokenut turvallisuuden tunnetta kotona.

Mitä jos asia ei ole niin yksinkertainen. Jos maailman tilanne on epävakaa, ja saa aikuiset pelkäämään toisiaan, miten lapsi voisi tuntea olon turvalliseksi? Koulussa lapsille laitetaan korkeat tavoitteet, ja pahimmassa tapauksessa lapsi hukutetaan kotiläksyihin, ja velvollisuuksiin. Missä kohtaa lapsi saa vain olla lapsi? Lomalla? Ehei, koulu pitää huolen siitä, että lapsi tekee jopa lomalla läksyjä, ettei vaan hetkeksikään saa hengähtää. Lapsista huomaa herkemmin ulkopuolisen paineen luoman kireyden ja ahdistuneisuuden. Kaverit koulussa kilpailevat kenellä on eniten rahaa, tai söpöin lemmikki. Arvostelu on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus.  Mistä kummasta lapset olisivat tämän oppineet?

 

”Meidän äiti tekee parempaa ruokaa kuin teidän äiti.” Kuka muistaa tämän?

 

Me haluamme varmasti kaikki tehdä maailmasta paremman. Onnellisemman. Mutta miten siinä onnistutaan, jos me, jotka näytämme esimerkkiä tuleville sukupolville, emme näytä esimerkkiä? Meidän pitäisi luoda turvallinen ympäristö, meidän pitäisi kunnioittaa toisia, meidän pitäisi puuttua tähän stressaavaan ilmapiiriin, mutta miten?

Kun lukee mm. kouluun ja opiskeluun liittyviä tutkimuksia, on oppiminen ja älykkyys laskenut hurjaa vauhtia. Moni kertoo kuinka nykyajan lapset ovat fiksumpia kuin tämän hetken aikuiset, ja se voi hyvinkin pitää tietyissä asioissa paikkaansa. Mutta emme saa unohtaa, että nykyiset aikuiset ovat nähneet kolikon kaksi puolta. Nuoriso, ja lapset näkevät vain tämän hetken. Sotaa, kurjuutta, masennusta, stressiä, kiirettä, työttömyyttä. Monia negatiivisia asioita, liian läheltä.  He näkevät aikuisten pelon, ja heijastavat sitä. Emme voi suojella lapsia pahalta, mutta voimme helpottaa heidän oloaan rakkaudella, kuuntelemalla, ja opettamalla heille parempaa huomista. Mutta se ei riitä. Emme voi ulkopuolista painetta poistaa, voimme vain helpottaa.

Kilpailut

Kilpailuhenkisyys, ja sen vaikutus ihmisten käytökseen. Kilpailut, joissa palkintona on kunnia, rahaa, tai hyvä titteli. Ihmiset kilpailevat kaikessa. Normaali kilpaileminen olisi hyvässä hengessä, jossa kaikki olisivat voittajia, mutta ikävä kyllä nykyään se ei mene niin. Kilpailutetaan sähkö, tai miten olisi maailmanmestari jalkapallossa, jääkiekossa tai yleisurheilussa. Mielipide siitä ketä kannattaa, ja kuka on paras, ja kenen joukkue voitti.  Jalkapallo peleissä katsomossa tapellaan, ja solvataan vastapuolueen kannattajia. Töissä kilpaillaan, kuka on paras myyjä, tai kuukauden työntekijä. Paska maku siitäkin tulee suuhun väkisin, jos et ollutkaan yhtiölle se hyödyllisin. Vanhemmat kilpailevat kenen lapsi on kaunein, fiksuin tai menestynein. Vaaleissa kilpaillaan ja mitataan, kuka on kansan suosiossa, kenellä on tarpeeksi/eniten varallisuutta mainostaa itseään, ja kuka on eniten kansan puolella. Jatkuva kilpailuhenkisyys ja kilpailu erottaa ihmiset. Listaan pitää myös lisätä covid-19 rokotukset ja passi. Kuka oli kunnon kansalainen ja otti piikit käteen, miten erotettiin rokotetut, ja rokottamattomat ja näin ollen saatiin kilpailu asetelma jo niin, kuka pääsi perjantai iltana baariin, ja kuka ei. Myös valinnan vapaus rikottiin räikeästi viruksen kautta.  Mitä tulee koulun stipendeihin, tai hymypatsaisiin. Tarkoitus on saada lapset motivoitumaan hyvään käytökseen, ja oppimiseen. Silloin ne, jotka eivät saa palkintoa omasta panostuksestaan, jäävät vähemmälle huomiolle. Aina jää jollekin paha mieli.

Mainitsin kirjoittamisesta alussa, ja tämä herättää myös tunteita mm koulumaailmassa. Lapset osaavat koko ajan vähemmän kirjoittaa vain kynällä ja paperilla. Kaunokirjallisuus on historiaa. Suomen kieltä muutetaan, ja se nykyaikaistuu koko ajan, murteet ovat yhtä sekasotkua, ja kommunikointi vaikeutuu. Mitä me voimme tehdä asialle? Emme voi pakottaa kaikkia pitämään kiinni kauniista kielestämme, jos päätös ei ole yhteinen. Me olemme niitä, jotka opettavat jälkipolvelle sen kauneuden. Me teemme lapsille perinnön, mutta minkälaisen?

Minä en voi sanoa mikä on oikein tai väärin, mutta kultainen keskitie on vaikea saavuttaa, jos tuhoamme kaiken sen mitä sen eteen olemme tehneet. Olkaamme paras kuva itsestämme, jätetään pahuus elämästä pois, ja täytetään hyvyydellä. Ehkä niin saamme maailmasta paremman paikan.  

Tämän kertainen ajatushautomon tuotos on sekava, ei siksi ettenkö voisi kirjoittaa yhdestä asiasta, vaan siksi että liian moni asia liittyy toisiinsa, ja on joskus kiva vain kirjoittaa ja tuoda ajatuksiaan julki, vaikka sitten sekavasti tanssahdellen.